Saimme mediasta tiedon, että tuo saatanan perintöprinssin manttelin niskaansa saanut partasetä Osama Bin Laden on kuollut. Teksasin silmittömästi ympäriinsä ammuskeleva nykyajan lainsuojaton lainsuojainen billythekid eli George W. Bush antoi jo vuosia sitten Bin Ladenille tappotuomion, niin kuin maailman täydellisimmässä demokratiassa ja oikeusvaltiossa oikeutta jaetaan, ilman rikostutkintoja ja oikeudenkäyntejä. Hienovaraisen diplomatian ammattimies Bush ei kuitenkaan 10 vuodessa onnistunut tehtävässä, johon hän on upottanut Irakin ja Afganistanin sotien harhapolkujen kautta 1,2 biljoonaa dollaria - siis vaivaiset 1200 miljardia dollaria eli Suomen valtion 30 vuoden budjetti. Asian viimeisteli Nobelin rauhanpalkinnon saanut presidentti Barack Obama Pakistanin valtion maaperällä. Toki Osama Bin Laden terroristiksi ryhtyessään on tiennyt, että hänelle ei sen jälkeen tulla suomaan mitään oikeuksia, eikä hän niitä varmasti ole länsimailta halunnutkaan. Kuitenkin se tapa, jolla Yhdysvaltojen annetaan myös EU:n ja Suomen pelonsekaisella hyväksynnällä toimia maailmalla oman kostonsa sokeuttamilla murharetkillään, antaa mielestäni huolestuttavan kuvan maailman tulevaisuudesta. G.W.Bushin lempitermi pre-emptive strike eli ennaltaehkäisevä isku on hienosteltu nimitys mielivaltaiselle hyökkäykselle toisen valtion alueelle: tällaisista suurin oli valheille perustettu hyökkäys Irakiin. Tällä ennaltaehkäisevän iskun politiikalla on annettu Venäjälle ja muillekin militaristisille maille viesti siitä, että rajojen yli saa mennä, jos siltä tuntuu. Tällä hetkellä Yhdysvallat ja Venäjä ovat ilmoittaneet sekä myös osoittaneet, että ne suojelevat kansalaisiaan ja kostavaat vihollisilleen ulkomailla muiden maiden suvereniteetista piittaamatta ja siviiliuhreja kaihtamatta. Maailman poliittisen tasapainon vuoksi ei ole kovin turvallisen tuntuista, että maailman kaksi suurinta ydinasevaltaa ovat lähteneet oman käden oikeuden linjalle jakamaan oikeuttaan pienemmille.
Mielestäni amerikkalaisen toisinajattelija Noam Chomskyn määritelmä USA:sta maailmanjohtavana terrorivaltiona on täysin oikeutettu - hups siinä meni mahdollisuudet amerikanmatkaan - ja käytännössä toteen näytetty. USA:n viime vuosikymmeninä tekemät väliintulot suvereenien valtioiden politiikkaan, yllätyksenä ja pyytämättä, ovat lyöneet määrissä laudalta kaikki muut maat. Se ei ole kaihtanut vallankaappauksen järjestelyjä, terroristien tukemista oman päämääränsä saavuttaakseen, miehityksiä, poliittisia murhia ja terrori-iskuja. Miksi USA.ta ei sitten kohdella kuin terrorivaltiota kuuluisi? Syy löytynee siitä, että kun bushilaisen valtioiden katutappelumallin mukaan USA on se kadun isoin ja lihaksikkain jätkä. Sen ei tarvitse kysyä muilta lupia tekemisilleen, eikä sen tarvitse noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, koska se tietää olevansa vahvin, ja muilla saattaisi nenä kipeytyä, jos ne yrittäisivät saattaa vahvinta jätkää tilille. Vahvimman oikeus muuttuu poikkeuksetta vahvimman tyranniaksi ja epäoikeudenmukaiseksi politiikaksi. USA on esimerkiksi kieltäytynyt tunnustamasta Kansainvälistä rikostuomioistuinta ICC.tä, sillä se haluaa varata omille kansalaisilleen oikeuden sotarikoksiin ja sikailuihin konfliktialueilla. Samalla se on kuitenkin ehdottanut muiden maiden kansalaisia tuomittavaksi ICC:ssä. Reilua eikö totta? USA:n markkinakeskeisyys saa irvokkaimman muodon sen sotateollisuudessa, jonka on säännöllisesti toivottava konflikteja maailmalla, joissa Yhdysvallat on osallisena, jotta myynti ja voitot pysyisivät suurina. Ja ketkäs konflikteja ovatkaan luonnollisimpia luomaan kuin öljy- ja sotateollisuusyritysten osakkeita omistavat presidentit, hallitus ja senaattorit. Kyllä minäkin öljy- ja sotatarvikeyritysten omistajana olisin tyytyväinen öljyn hinnan nousuun ja aseiden kysyntään. Irakin Sodan kohdalla G.W.Bush oli maksimoinut oman ja lähipiirinsä hyödyt ryöstöretkellään: öljysopimukset turvattiin, aseita tarvittiin paljon ja valtavan armeija logistiikasta ja huoltamisesta vastasi jopa ilman kilpailua Halliburton, jossa varapresidentti Dick Cheney oli johtajana ja myös omistajana.
Jos joidenkin tulisi olla huolissaan USA:n katutappeluasenteesta, niin mielestäni juuri pienten valtioiden kansalaisten, sillä pienet jäävät auttamatta kasan alimmaiseksi, kun tappelu alkaa. Vaikka meidän ei tarvitsisi pelätä USA:n hyökkäystä Suomeen - mikä vain johtuu siitä, ettei USA:lla ole intressejä Suomessa -, meillä on kuitenkin naapurina Venäjä, joka USA:n politiikasta kimmokkeen saaneena saattaisi lähteä nykyisen linjauksensa mukaisesti puolustamaan venäläisiä maan rajojejn ulkopuolelle, kuten se Georgian konfliktin yhteydessä maailmalle julisti. Mielestäni huolissaan tulee olla periaatteellisella tasolla siitä, että valtion suorittamat murhat ovat nykymaailmassa suotavia ja niitä jopa juhlitaan. Yleensä länsimaisen demokratian kulmakivinä on pidetty vapaita vaaleja ja poliitikoista riippumatonta oikeuslaitosta rikollisten tuomitsemiseksi. Pahimpienkin rikollisten on katsottu ansainneen tuomion vasta oikeudenkäynnin jälkeen. Kaduilla hysteerisesti juhlivat newyorkilaiset riemuitsevat Obaman kanssa siitä, että "oikeus" toteutui. Pitäisikö tästä tehdä se johtopäätös, että oikeus toteutuu ihmisiä murhaamalla, ei oikeuteen saattamalla? Ja kun kostonhimo läheisensä menettäneillä on epäilemättä suuri, eikö suurempaa tyydytystä olisi tuottanut se, että Bin Laden olisi toimitettu oikeuteen, jossa hänen olisi ollut pakko olla läsnä ja kuulla tuomionsa. No emmehän me varmasti tiedä, onko tiedotusvälineille annettu edes oikeaa tietoa. Voihan hän olla elossakin, sillä amerikkalaisten valeiden ja salailujen vyyhdistä kukaan ei ota selvää. Ruumiskin on muka haudattu johonkin mereen. Mielenkiintoista muuten, että FBI:n Most Wanted -sivulla Osama Bin Ladenin rikosluettelon kohdalla ei lue sanaakaan WTC-iskuista, vaan ainoa tapaus mikä eritellään, on Nairobin lähetystöisku. Jenkeillä ei ilmeisesti ole ollut kriteerit täyttävää konkreettista näyttöä Osaman syyllisyyteen terrori-iskusta, ainoastaan Bin Ladenin julkisuuteen antama tunnustus syyllisyydestään.
Murhaan käskeminen tai tappokäsky on meille tuttu lähinnä mafiaelokuvista, mutta sen voi antaa myös valtionpäämies ja vieläpä julkisesti. Kun käskyä ei tarvitse itse toteuttaa, sen voi antaa tyytyväisenä hymyillen ja mennä sen jälkeen syömään lastensa kanssa päivällistä. Tavallinen armeijalle työskentelevä perheenäiti tai -isä voi USA:n hallituksen käskystä tappaa miehittämättömällä Predator -lennokilla toisella puolella maapalloa terroristilta näyttäviä aikuisia ja lapsia, ja mennä sen jälkeen kotiin antamaan hyvänyön suukon lapsilleen. Ihmisen hengen riistäminen on vieraantunut todellisuudesta, jossa elämme. Ilmiö vastaa suhtautumista ydinvoimaan: kun kaikki on hyvin, sitä kannatetaan, mutta kun poksahtaa ja tukka lähtee konkreettisesti omasta päästä, sitä vastustetaan. Monet amerikkalaiset videopeleillä tappamista opetelleet teinit ovat palanneet Irakista muuttuneina miehinä ja naisina, kun videopelimaailma on puhjennut kaverin räjähtäessä kappaleiksi vieressä. Amerikkalaiset sotilaat, jotka pääosin koostuvat vähävaraisten tuloluokista, ovat menneet armeijaan usein sen tarjoamien opiskelupaikkojen vuoksi ja kuvitelleet viettävänsä palvelusvuotensa kotimaan harjoituskentällä, mutta ovatkin löytäneet itsensä taistelukentiltä. Jotkut ovat vasta siellä ensimmäistä kertaa joutuneet miettimään sodankäynnin ja tappamisen oikeutusta tai niiden puutetta. Tuleepa tässä mieleen eräs Michael Mooren dokumenteista, jossa patrioottinen äiti jännittää ylpeänä patrioottisen poikansa lähtöä Irakiin, mutta lopulta katkeroitunut ja poikansa menettänyt äiti osoittaa mieltään hallitusta ja presidenttiä vastaan Washingtonissa senaatin edessä kenenkään kuuntelematta. Sotaleikit ovat realisoituneet maksuksi ja sitä on ikävä maksaa.
Mielestäni amerikkalaisen toisinajattelija Noam Chomskyn määritelmä USA:sta maailmanjohtavana terrorivaltiona on täysin oikeutettu - hups siinä meni mahdollisuudet amerikanmatkaan - ja käytännössä toteen näytetty. USA:n viime vuosikymmeninä tekemät väliintulot suvereenien valtioiden politiikkaan, yllätyksenä ja pyytämättä, ovat lyöneet määrissä laudalta kaikki muut maat. Se ei ole kaihtanut vallankaappauksen järjestelyjä, terroristien tukemista oman päämääränsä saavuttaakseen, miehityksiä, poliittisia murhia ja terrori-iskuja. Miksi USA.ta ei sitten kohdella kuin terrorivaltiota kuuluisi? Syy löytynee siitä, että kun bushilaisen valtioiden katutappelumallin mukaan USA on se kadun isoin ja lihaksikkain jätkä. Sen ei tarvitse kysyä muilta lupia tekemisilleen, eikä sen tarvitse noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, koska se tietää olevansa vahvin, ja muilla saattaisi nenä kipeytyä, jos ne yrittäisivät saattaa vahvinta jätkää tilille. Vahvimman oikeus muuttuu poikkeuksetta vahvimman tyranniaksi ja epäoikeudenmukaiseksi politiikaksi. USA on esimerkiksi kieltäytynyt tunnustamasta Kansainvälistä rikostuomioistuinta ICC.tä, sillä se haluaa varata omille kansalaisilleen oikeuden sotarikoksiin ja sikailuihin konfliktialueilla. Samalla se on kuitenkin ehdottanut muiden maiden kansalaisia tuomittavaksi ICC:ssä. Reilua eikö totta? USA:n markkinakeskeisyys saa irvokkaimman muodon sen sotateollisuudessa, jonka on säännöllisesti toivottava konflikteja maailmalla, joissa Yhdysvallat on osallisena, jotta myynti ja voitot pysyisivät suurina. Ja ketkäs konflikteja ovatkaan luonnollisimpia luomaan kuin öljy- ja sotateollisuusyritysten osakkeita omistavat presidentit, hallitus ja senaattorit. Kyllä minäkin öljy- ja sotatarvikeyritysten omistajana olisin tyytyväinen öljyn hinnan nousuun ja aseiden kysyntään. Irakin Sodan kohdalla G.W.Bush oli maksimoinut oman ja lähipiirinsä hyödyt ryöstöretkellään: öljysopimukset turvattiin, aseita tarvittiin paljon ja valtavan armeija logistiikasta ja huoltamisesta vastasi jopa ilman kilpailua Halliburton, jossa varapresidentti Dick Cheney oli johtajana ja myös omistajana.
Jos joidenkin tulisi olla huolissaan USA:n katutappeluasenteesta, niin mielestäni juuri pienten valtioiden kansalaisten, sillä pienet jäävät auttamatta kasan alimmaiseksi, kun tappelu alkaa. Vaikka meidän ei tarvitsisi pelätä USA:n hyökkäystä Suomeen - mikä vain johtuu siitä, ettei USA:lla ole intressejä Suomessa -, meillä on kuitenkin naapurina Venäjä, joka USA:n politiikasta kimmokkeen saaneena saattaisi lähteä nykyisen linjauksensa mukaisesti puolustamaan venäläisiä maan rajojejn ulkopuolelle, kuten se Georgian konfliktin yhteydessä maailmalle julisti. Mielestäni huolissaan tulee olla periaatteellisella tasolla siitä, että valtion suorittamat murhat ovat nykymaailmassa suotavia ja niitä jopa juhlitaan. Yleensä länsimaisen demokratian kulmakivinä on pidetty vapaita vaaleja ja poliitikoista riippumatonta oikeuslaitosta rikollisten tuomitsemiseksi. Pahimpienkin rikollisten on katsottu ansainneen tuomion vasta oikeudenkäynnin jälkeen. Kaduilla hysteerisesti juhlivat newyorkilaiset riemuitsevat Obaman kanssa siitä, että "oikeus" toteutui. Pitäisikö tästä tehdä se johtopäätös, että oikeus toteutuu ihmisiä murhaamalla, ei oikeuteen saattamalla? Ja kun kostonhimo läheisensä menettäneillä on epäilemättä suuri, eikö suurempaa tyydytystä olisi tuottanut se, että Bin Laden olisi toimitettu oikeuteen, jossa hänen olisi ollut pakko olla läsnä ja kuulla tuomionsa. No emmehän me varmasti tiedä, onko tiedotusvälineille annettu edes oikeaa tietoa. Voihan hän olla elossakin, sillä amerikkalaisten valeiden ja salailujen vyyhdistä kukaan ei ota selvää. Ruumiskin on muka haudattu johonkin mereen. Mielenkiintoista muuten, että FBI:n Most Wanted -sivulla Osama Bin Ladenin rikosluettelon kohdalla ei lue sanaakaan WTC-iskuista, vaan ainoa tapaus mikä eritellään, on Nairobin lähetystöisku. Jenkeillä ei ilmeisesti ole ollut kriteerit täyttävää konkreettista näyttöä Osaman syyllisyyteen terrori-iskusta, ainoastaan Bin Ladenin julkisuuteen antama tunnustus syyllisyydestään.
Murhaan käskeminen tai tappokäsky on meille tuttu lähinnä mafiaelokuvista, mutta sen voi antaa myös valtionpäämies ja vieläpä julkisesti. Kun käskyä ei tarvitse itse toteuttaa, sen voi antaa tyytyväisenä hymyillen ja mennä sen jälkeen syömään lastensa kanssa päivällistä. Tavallinen armeijalle työskentelevä perheenäiti tai -isä voi USA:n hallituksen käskystä tappaa miehittämättömällä Predator -lennokilla toisella puolella maapalloa terroristilta näyttäviä aikuisia ja lapsia, ja mennä sen jälkeen kotiin antamaan hyvänyön suukon lapsilleen. Ihmisen hengen riistäminen on vieraantunut todellisuudesta, jossa elämme. Ilmiö vastaa suhtautumista ydinvoimaan: kun kaikki on hyvin, sitä kannatetaan, mutta kun poksahtaa ja tukka lähtee konkreettisesti omasta päästä, sitä vastustetaan. Monet amerikkalaiset videopeleillä tappamista opetelleet teinit ovat palanneet Irakista muuttuneina miehinä ja naisina, kun videopelimaailma on puhjennut kaverin räjähtäessä kappaleiksi vieressä. Amerikkalaiset sotilaat, jotka pääosin koostuvat vähävaraisten tuloluokista, ovat menneet armeijaan usein sen tarjoamien opiskelupaikkojen vuoksi ja kuvitelleet viettävänsä palvelusvuotensa kotimaan harjoituskentällä, mutta ovatkin löytäneet itsensä taistelukentiltä. Jotkut ovat vasta siellä ensimmäistä kertaa joutuneet miettimään sodankäynnin ja tappamisen oikeutusta tai niiden puutetta. Tuleepa tässä mieleen eräs Michael Mooren dokumenteista, jossa patrioottinen äiti jännittää ylpeänä patrioottisen poikansa lähtöä Irakiin, mutta lopulta katkeroitunut ja poikansa menettänyt äiti osoittaa mieltään hallitusta ja presidenttiä vastaan Washingtonissa senaatin edessä kenenkään kuuntelematta. Sotaleikit ovat realisoituneet maksuksi ja sitä on ikävä maksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti