Rakkaimmille ja käytetyimmille aforismeille tai sananlaskuille yhteinen piirre on yleensä se, että ne kuvaavat jotenkin tiivistetysti ja osuvasti arkielämän todellisuutta sekä ovat tulleet kuulijoiden omassa elämässä toteennäytetyiksi. Yksi tälllainen on George Orwellin vuonna 1945 julkaistusta kirjasta Eläinten vallankumous tuttu lausahdus: "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset " . Poliittisesti arkaluontoiseksi määritelty teos joutui sensuurin hampaisiin ja kohtasi julkaisuvaikeuksia. Kirjan on katsottu kritisoineen Neuvostoliiton poliittista kehitystä, joskin Yhdysvalloissa kirjaa pidettiin jossain vaiheessa kommunismimyönteisenä. Juopon maanviljelijän tilalla kotieläimet tekevät vallankumouksen sikojen johdolla ja parempia oloja ajamaan perustetaan ideologia nimeltä animalismi. Pian valta korruptoi vallankumousta johtaneet siat, jotka alkavat keräämään itselleen etuoikeuksia ja kohtelemaan muita eläimiä yhä huonommin ja huonommin. Lopulta siat siirtyvät julmuuksiin ja kumoavat animalismin periaatteet yksitellen, eikä heitä lopulta erota enää alkuperäisistä orjuuttajistaan ihmisistä. Mielestäni kirjalle on turha antaa symboliikkaa mitään erityistä aatesuuntaa vastaan, vaan se kertoo enemmänkin jotain olennaista ihmisluonteesta ylipäätään; ihmiset on vain tehokeinona korvattu eläimillä.
Kaikki haluaisimme varmasti pelata pokeria sellaisilla säännöillä, että saisimme voitettuamme panoksena olevan rahamäärän itsellemme, mutta hävittyämme meidän ei tarvitsisi maksaa senttiäkään. Mukavaa olisi pelata myös Monopolia sääntöjen mukaan pienellä poikkeuksella: saisimme Mannerheimintien ja Erottajan laput itsellemme jo pelin alkaessa. Sananvapauskin olisi kivempi, jos voisimme haukkua ja nimitellä toisia painetussa tai sähköisessä mediassa ilman rajoituksia ja rangaistuksia, mutta muut joutuisivat meitä haukkuessaan käräjille. Tämänkaltaisessa tasa-arvossa me elämme tällä hetkellä myös Suomessa. Toki tasa-arvoisuus on Suomessa yksi maailman parhaimmin toteutuneista, mutta koska täydellinen tasa-arvo on tavallaan matemaattinen raja-arvo, jota voidaan kyllä jatkuvasti lähestyä, mutta sitä ei koskaan saavuteta, tasa-arvoa voidaan aina parantaa myös Suomessa. Kaikki törmäämme arkielämässä näennäisen tasa-arvon puitteissa tilanteisiin, joissa lause "toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset" saa vahvistuksensa. Työpaikkaa hakevasta kahdesta pätevyydeltään tasavahvasta hakijasta valituksi tulee esimiehen sukulainen tai ns. positiivisen syrjinnän turvin se hakija, joka kuuluu johonkin vähemmistöön. Politiikassa äänestäjien tasa-arvoiset äänet saattavat jonkun puolueen vaalivoittoon, mutta muiden puolueiden kannattajat eivät suostu antamaan sille arvoa, koska tulos oli heidän kannaltaan "väärä". Kristinuskoa vastaan hyökkääminen sallitaan uskonnon- ja sananvapauteen vedoten, mutta islamia vastaan hyökkääminen onkin uskonnonvapauden loukkaus ja kiihottamista kansanryhmää vastaan. Kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PEN:in vihreällä puheenjohtajalla Jarkko Tontilla on ollut suuria vaikeuksia hyväksyä itselleen epämieluisten asioiden ilmaisemista: Tontti on toisaalta julistanut kolumneissaan, että kaikkea pitää voida sanoa ja kritisoida vapaasti, mutta hänen poliittisen vastustajansa Jussi Halla-ahon islamia koskevista kriittisistä kirjoituksista hän totesi, että ihan kaikkea ei pidä sanoa eikä kirjoittaa. Tästä kaksinaamaisuudesta hän on saanut julkisesti kritiikkiä myös järjestön entiseltä puheenjohtajalta Anja Snellmanilta.
Korruptio yhteiskunnassa kertoo siitä, että kun yksilöiden välistä tasa-arvoa ei ole, etuoikeutettuihin kuulumattomien pitää ostaa omat oikeutensa. Toisaalta korruptio myös estää tasa-arvoa toteutumasta: se jolla ei ole varoja oikeuksiensa ostamiseen, jää ilman niitä ja pysyy epätasa-arvoisessa asemassa. Vaikka Suomi on tutkimusten mukaan maailman vähiten korruptoituneimpia maita, sitä esiintyy täälläkin aivan riittävästi. Korruptiotutkijat sanovatkin sen olevan Suomessa vain hieman salonkikelpoisempaa kuin monessa muussa maassa. Siinä missä suomalainen virkamies tai poliitikko on vaikeampi saada vastaanottamaan suoranaista rahaa lahjomalla, häneltä voidaan ostaa mieluisia päätöksiä tarjoamalla rahanarvoisia oopperamatkoja tai vastapalveluksia. Korruptioon liitetään myös nepotismi eli sukulaisten suosiminen perusteetta, mitä Suomesa esiintyy mielestäni varsin paljon. Esimerkiksi johtajan nimittäessä lapsensa työtehtävään yhtä päteviä tai jopa pätevämpiä työnhakijoita huomioimatta, kyse ei ole perinteisestä korruptiosta eli päätöksen tai edun ostamisesta vaan edun antamisesta sukulaisuuden perusteella, ja tällainen nepotismi romuttaa tasa-arvoa. Keskusrikospoliisin raportissa Korruptiotilannekuva 2009 mainitaan "hyväveliverkostojen" ja nepotismin olevan Suomessa vaikuttavin korruption muoto. Raportissa viitataan Vaasan yliopiston vuonna 2008 tekemään kansalaiskyselyyn, jossa 60% vastanneista arveli hv-verkostojen ja 49% nepotismin esiintyvän Suomessa jokseenkin tai hyvin usein. Korruptio on vain yksi tasa-arvoa yhteiskunnassa rapauttavista tekijöistä ja muita syitä ovat esimerkiksi politisoituneet linjaukset vähemmistöjen suosimiseksi nk. todellisen tasa-arvon toteutumiseksi tai esimerkiksi piintyneet käsitykset sukupuolten erilaisista ominaisuuksista.
Sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu Suomessa verrattain hyvin, mutta silti miehet ja naiset joutuvat joissain tapauksissa sukupuoleen liitettyjen stereotypioiden vuoksi epätasa-arvoiseen asemaan: Huoltajuuskiistoissa naisen katsotaan lähtökohtaisesti olevan lapselle parempi huoltaja, johtajan tehtäviä täytettäessä naisia ei pidetä tarpeeksi jämäköinä ja he jäävät aliedustetuiksi, naisvaltaisilla aloilla maksetaan matalampia palkkoja, asevelvollisuuden ja sotimisen katsotaan kuuluvan miesten velvollisuudeksi ja oletetaan heidän olevan siihen automaattisesti sopivia. Kun mies tappaa vaikkapa lapsen häntä pidetään pahana, mutta kun nainen tekee saman, hän on tehnyt sen epätoivoisena ja murheellisten tapahtumien uhrina. Naiset joutuvat työelämässä ja politiikassa seksististen kommenttien kohteeksi useammin kuin miehet ja yksinäisiä miehiä syrjitään vuokra-asuntomarkkinoilla. Sukupuolten välinen tasa-arvoisuus vaatii oman kirjoituksensa, mutta tässä esimerkkejä sukupuolisidonnaisista ongelmista Suomessa.
Perussuomalaisia vaadittiin irtisanoutumaan virallisesti rasismista - mitä se sitten suomalaisessa politiikassa onkaan - ja sitten kun puolue julkistikin rasismin ja syrjinnän vastaisen julistuksensa, se ei kelvannut kenellekään; muut puolueet kun haluavat määritellä sen, mikä on oikeata rasismin vastustamista. Kun luki julistuksen sisällön sekä seurasi vihreiden, RKP:n sekä joidenkin kansalaisjärjestöjen kommentteja, kävi hyvin selväksi miten suvaitsemiseen tekijänoikeudet omasta mielestään omistavat tahot ymmärtävät syrjinnän ja tasa-arvon. Tasa-arvo on heille tasapaloiksi jaettu kakku, josta ns. todellisen tasa-arvon toteutumiseksi annetaan joillekin kakunsyöjille kaksi palaa ja toisilta otetaan vastaavasti pala pois. Karvas pala persujen julistuksessa erityisesti RKP:n Astrid Thorsille olivat lauseet ns. positiivista syrjintää - tai kaunistellummin sanoen positiivista erityiskohtelua - vastaan. Positiivisen syrjinnän sanottiin olevan sallittuja kansainvälistenkin sopimusten nojalla ja tarpeen heikommassa asemassa olevien vähemmistöjen aseman parantamiseksi. Ymmärrän Astrid-tädin ja hänen hoppfalleri-fallerallala-orkesterinsa huolen, mutta mielestäni positiivinen syrjintä on väärä lääke, aivan kuin kossun juominen itseaiheutettuun keuhkosyöpään. Jos Perussuomalaisten maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaa olisi noudatettu vaikkapa viimeiset 15 vuotta, tarvetta maahanmuuttajien suosivalle kohtelulle ei olisi tullut ja rasisminvastaisen julistuksen sisältämää reilua tasa-arvoa olisi voitu toteuttaa. Toisin sanoen, jos viime hallitusten humanitaarista maahanmuuttoa kasvattanut politiikka ei olisi tuottanut maahan kymmeniätuhansia huonosti sopeutuvia luku- ja kirjoitustaidottomia sekä valtavia lisävalmennuksia työelämään pääsemiseksi tarvitsevia maahanmuuttajia, tasa-arvoa kierouttaville suosimisille ei olisi tarvetta. Kun positiivinen erityiskohtelu otetaan käyttöön, lähdetään samalle linjalle kuin USA sen lähtiessä venyttämään Geneven sopimuksia, eli hyvistä säännöistä etsitään porsaanreikiä ja niitä aletaan tulkita mielivallalla. Poliitikkojen hattusulka- ja papukaijamerkkikokoelmiin sillä on varmasti suuri vaikutus, että maahanmuuttajia palkataan esimerkiksi kuntien palvelukseen suomalaisten työnhakijoiden kustannuksella, mutta veikkaampa, että suurinta osaa kantaväestöön kuuluvista työnhakijoista ei lämmitä se tieto, että heitä ei valittu tehtävään sen vuoksi, että heidän ihonvärinsä ja äidinkielensä oli "huonompi" kuin kilpailevalla hakijalla. Esimerkiksi Helsingin kaupungin rekrytointia koskevissa ohjeissa sanotaan, että mikäli työnhakijoina on kaksi tasaveroista hakijaa, tulee tehtävään valita aliedustettuun ryhmään kuuluva. Siinä ei siis suoraan mainita etnistä alkuperää, mutta aliedustetulla ryhmällä tarkoitetaan kai pääasiassa etnistä ryhmää, eikä esimerkiksi seksuaali- tai uskontovähemmistöjä: muutenhan työhaastattelussa kannattaisi varmistaa asemansa mainitsemalla olevansa vaikkapa hindulainen sadomasokisti.
Mikä RKP:n ja Vihreiden näkemyksissä on vialla, kun ne vastustavat Perussuomalaisten rasisminvastaista julistusta? Havainnollistetaampa sitä seuraavasti:
Puolue X kannattaa ja toteuttaa politiikkaa A, josta seuraa suoraan tietyn ajan kuluttua yhteiskunnallinen tilanne B. Mikäli yhteiskunnallinen tilanne B on ongelmallinen ja vaikeasti ratkaistava, puolueen X olisi siis loogisesti kyseenalaistettava politiikka A ja hylättävä se, jotta tilanteen B ongelmat vältettäisiin jatkossa. Puolue X kuitenkin jatkaa politiikkaa A, jonka aiheuttamat ongelmat vain monimutkaistuvat.
Jos puolue X kannattaa ja toteuttaa politiikkaa A, josta seuraa suoraan hyvä ja toimiva tilanne B, sen kannattaa mitä ilmeisimmin noudattaa politiikkaa A jatkossakin.
Kaikki puolueet haluaisivat varmasti politiikkansa toimivan jälkimmäisen vaihtoehdon mukaan, sillä silloin puolueen politiikka on järkevää ja toimivaa. RKP ja Vihreät ovat halunneet ja toteuttaneet epärealistisen löyhää maahanmuuttopolitiikkaa muka paikkaamaan huutavaa työvoimapulaa ja jättäneet kotouttamispolitiikan retuperälle. Tämän seurauksena maahan on tullut peruskoulutukseltaan ja taidoiltaan puutteellista väkeä, jonka on ollut vaikea työllistyä - siis vaikka heidän piti paikata työvoimapulaa. Nekin ulkomaalaiset, jotka ovat hyvinä aikoina työllistyneet, jäävät taantuman aikana työttömiksi. Positiivisen syrjinnän sijaan puolueiden olisi pitänyt korjata politiikkaansa, jotta maahanmuuttajien määrä vastaisi työmarkkinoiden vetokykyä ja kotouttamispolitiikkaan varattuja resursseja. Vihreät ja RKP ovat ensiksi kuvatun esimerkin mukaisessa tilassa eli ne ovat itse luoneet tilanteen, jossa niin kutsutulle positiiviselle syrjinnälle on tullut kysyntää, mutta ne haluavat jostain käsittämättömästä syystä jatkaa huonoa politiikkaa.
Perussuomalaisten malli noudattaisi toisen esimerkin tilannetta. Puolue kannattaa maltillista ja Suomen tarpeisiin pohjautuvaa maahanmuuttopolitiikkaa, joka ei ylitä työmarkkinoiden rekrytointikykyä eikä kasva kotouttamisvarojen yli. Maahan tulee valikoivan politiikan seurauksena pääasiassa sellaisia ihmisiä, joilla on hyvät valmiudet työllistyä suomalaisille työmarkkinoille, eikä positiivista syrjintää tarvita. Perussuomalaisten rasismin ja syrjinnänvastainen julistus voi toteutua ja se tuottaa todellista tasa-arvoa.Työmarkkinat vetävät ja kaikille riittää töitä. Puolue voi siis jatkaa valitsemaansa politiikkaa, sillä se on loogista ja tuottaa halutun lopputuloksen.
Positiivista syrjintää puolustellaan mediassa kertomuksilla ammatti- tai korkeakoulutetuista maahanmuuttajista, jotka eivät kymmenistä hakemuksista huolimatta ole päässeet edes työhaastatteluun eivätkä ole onnistuneet saamaan koulutustaan vastaavaa työtä. En oikein ymmärrä miten tämä sortaa vähemmistöjä, kun samanlainen tilanne on suomalaisillakin työnhakijoilla. Itsekin uuden ammatin opiskelleena olen kokenut, että työnhaussa 20 hakemuksesta ei tule edes yhtään haastattelupyyntöä, vaikka kaikki hakukriteerit olisivat täyttyneet; muutaman viikon päästä tulee sähköposti, jossa sanotaan "kiitos mielenkiinnostanne, mutta.......". Jos työnantajilla on varaa nirsoilla alati hupenevia työpaikkoja täytettäessä syntyperäisten suomalaisten kohdalla, niin miten ihmeessä maahanmuuttajien kohdalla ei karsittaisi työnhakijoita vaikkapa kielitaidon takia. Enhän minäkään voi kuvitella, että muuttaessani Ranskaan tulisin ilman erityisiä kykyjä tai lahjoja valituksi ranskalaisen työnhakijan ohi vieläpä todennäköisesti Pierré-Pascalia huonommalla ranskan taidolla. Ulkomaalaisia voidaan ajaa suomalaiseen työelämään työharjoitteluiden ja esivalmennuksen kautta, mutta maahanmuuttajan pakkovalinta pätevyydeltään tasaveroisten hakijoiden joukosta antaa syntyperäiselle suomalaiselle viestin apartheidin ajoista, vain käänteisenä. Vihreitä ja ruotsalaisia ei häiritse se, että nk. globaalia vastuuta kantaessaan ja maahanmuuttajille kumartaessaan ne pyllistävät syntyperäisille suomalaisille: perunanenäisistä(c) suomalaisista kun ei jaeta humaanius- ja suvaitsevaisuuspisteitä. Eläinten vallankumouksen tarina voi hyvin Suomessa, jossa tasa-arvoa edistetään epätasa-arvoisin keinoin, eikä mikään pian erota hyvää tarkoitusta pahasta.
Kaikki haluaisimme varmasti pelata pokeria sellaisilla säännöillä, että saisimme voitettuamme panoksena olevan rahamäärän itsellemme, mutta hävittyämme meidän ei tarvitsisi maksaa senttiäkään. Mukavaa olisi pelata myös Monopolia sääntöjen mukaan pienellä poikkeuksella: saisimme Mannerheimintien ja Erottajan laput itsellemme jo pelin alkaessa. Sananvapauskin olisi kivempi, jos voisimme haukkua ja nimitellä toisia painetussa tai sähköisessä mediassa ilman rajoituksia ja rangaistuksia, mutta muut joutuisivat meitä haukkuessaan käräjille. Tämänkaltaisessa tasa-arvossa me elämme tällä hetkellä myös Suomessa. Toki tasa-arvoisuus on Suomessa yksi maailman parhaimmin toteutuneista, mutta koska täydellinen tasa-arvo on tavallaan matemaattinen raja-arvo, jota voidaan kyllä jatkuvasti lähestyä, mutta sitä ei koskaan saavuteta, tasa-arvoa voidaan aina parantaa myös Suomessa. Kaikki törmäämme arkielämässä näennäisen tasa-arvon puitteissa tilanteisiin, joissa lause "toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset" saa vahvistuksensa. Työpaikkaa hakevasta kahdesta pätevyydeltään tasavahvasta hakijasta valituksi tulee esimiehen sukulainen tai ns. positiivisen syrjinnän turvin se hakija, joka kuuluu johonkin vähemmistöön. Politiikassa äänestäjien tasa-arvoiset äänet saattavat jonkun puolueen vaalivoittoon, mutta muiden puolueiden kannattajat eivät suostu antamaan sille arvoa, koska tulos oli heidän kannaltaan "väärä". Kristinuskoa vastaan hyökkääminen sallitaan uskonnon- ja sananvapauteen vedoten, mutta islamia vastaan hyökkääminen onkin uskonnonvapauden loukkaus ja kiihottamista kansanryhmää vastaan. Kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PEN:in vihreällä puheenjohtajalla Jarkko Tontilla on ollut suuria vaikeuksia hyväksyä itselleen epämieluisten asioiden ilmaisemista: Tontti on toisaalta julistanut kolumneissaan, että kaikkea pitää voida sanoa ja kritisoida vapaasti, mutta hänen poliittisen vastustajansa Jussi Halla-ahon islamia koskevista kriittisistä kirjoituksista hän totesi, että ihan kaikkea ei pidä sanoa eikä kirjoittaa. Tästä kaksinaamaisuudesta hän on saanut julkisesti kritiikkiä myös järjestön entiseltä puheenjohtajalta Anja Snellmanilta.
Korruptio yhteiskunnassa kertoo siitä, että kun yksilöiden välistä tasa-arvoa ei ole, etuoikeutettuihin kuulumattomien pitää ostaa omat oikeutensa. Toisaalta korruptio myös estää tasa-arvoa toteutumasta: se jolla ei ole varoja oikeuksiensa ostamiseen, jää ilman niitä ja pysyy epätasa-arvoisessa asemassa. Vaikka Suomi on tutkimusten mukaan maailman vähiten korruptoituneimpia maita, sitä esiintyy täälläkin aivan riittävästi. Korruptiotutkijat sanovatkin sen olevan Suomessa vain hieman salonkikelpoisempaa kuin monessa muussa maassa. Siinä missä suomalainen virkamies tai poliitikko on vaikeampi saada vastaanottamaan suoranaista rahaa lahjomalla, häneltä voidaan ostaa mieluisia päätöksiä tarjoamalla rahanarvoisia oopperamatkoja tai vastapalveluksia. Korruptioon liitetään myös nepotismi eli sukulaisten suosiminen perusteetta, mitä Suomesa esiintyy mielestäni varsin paljon. Esimerkiksi johtajan nimittäessä lapsensa työtehtävään yhtä päteviä tai jopa pätevämpiä työnhakijoita huomioimatta, kyse ei ole perinteisestä korruptiosta eli päätöksen tai edun ostamisesta vaan edun antamisesta sukulaisuuden perusteella, ja tällainen nepotismi romuttaa tasa-arvoa. Keskusrikospoliisin raportissa Korruptiotilannekuva 2009 mainitaan "hyväveliverkostojen" ja nepotismin olevan Suomessa vaikuttavin korruption muoto. Raportissa viitataan Vaasan yliopiston vuonna 2008 tekemään kansalaiskyselyyn, jossa 60% vastanneista arveli hv-verkostojen ja 49% nepotismin esiintyvän Suomessa jokseenkin tai hyvin usein. Korruptio on vain yksi tasa-arvoa yhteiskunnassa rapauttavista tekijöistä ja muita syitä ovat esimerkiksi politisoituneet linjaukset vähemmistöjen suosimiseksi nk. todellisen tasa-arvon toteutumiseksi tai esimerkiksi piintyneet käsitykset sukupuolten erilaisista ominaisuuksista.
Sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu Suomessa verrattain hyvin, mutta silti miehet ja naiset joutuvat joissain tapauksissa sukupuoleen liitettyjen stereotypioiden vuoksi epätasa-arvoiseen asemaan: Huoltajuuskiistoissa naisen katsotaan lähtökohtaisesti olevan lapselle parempi huoltaja, johtajan tehtäviä täytettäessä naisia ei pidetä tarpeeksi jämäköinä ja he jäävät aliedustetuiksi, naisvaltaisilla aloilla maksetaan matalampia palkkoja, asevelvollisuuden ja sotimisen katsotaan kuuluvan miesten velvollisuudeksi ja oletetaan heidän olevan siihen automaattisesti sopivia. Kun mies tappaa vaikkapa lapsen häntä pidetään pahana, mutta kun nainen tekee saman, hän on tehnyt sen epätoivoisena ja murheellisten tapahtumien uhrina. Naiset joutuvat työelämässä ja politiikassa seksististen kommenttien kohteeksi useammin kuin miehet ja yksinäisiä miehiä syrjitään vuokra-asuntomarkkinoilla. Sukupuolten välinen tasa-arvoisuus vaatii oman kirjoituksensa, mutta tässä esimerkkejä sukupuolisidonnaisista ongelmista Suomessa.
Perussuomalaisia vaadittiin irtisanoutumaan virallisesti rasismista - mitä se sitten suomalaisessa politiikassa onkaan - ja sitten kun puolue julkistikin rasismin ja syrjinnän vastaisen julistuksensa, se ei kelvannut kenellekään; muut puolueet kun haluavat määritellä sen, mikä on oikeata rasismin vastustamista. Kun luki julistuksen sisällön sekä seurasi vihreiden, RKP:n sekä joidenkin kansalaisjärjestöjen kommentteja, kävi hyvin selväksi miten suvaitsemiseen tekijänoikeudet omasta mielestään omistavat tahot ymmärtävät syrjinnän ja tasa-arvon. Tasa-arvo on heille tasapaloiksi jaettu kakku, josta ns. todellisen tasa-arvon toteutumiseksi annetaan joillekin kakunsyöjille kaksi palaa ja toisilta otetaan vastaavasti pala pois. Karvas pala persujen julistuksessa erityisesti RKP:n Astrid Thorsille olivat lauseet ns. positiivista syrjintää - tai kaunistellummin sanoen positiivista erityiskohtelua - vastaan. Positiivisen syrjinnän sanottiin olevan sallittuja kansainvälistenkin sopimusten nojalla ja tarpeen heikommassa asemassa olevien vähemmistöjen aseman parantamiseksi. Ymmärrän Astrid-tädin ja hänen hoppfalleri-fallerallala-orkesterinsa huolen, mutta mielestäni positiivinen syrjintä on väärä lääke, aivan kuin kossun juominen itseaiheutettuun keuhkosyöpään. Jos Perussuomalaisten maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaa olisi noudatettu vaikkapa viimeiset 15 vuotta, tarvetta maahanmuuttajien suosivalle kohtelulle ei olisi tullut ja rasisminvastaisen julistuksen sisältämää reilua tasa-arvoa olisi voitu toteuttaa. Toisin sanoen, jos viime hallitusten humanitaarista maahanmuuttoa kasvattanut politiikka ei olisi tuottanut maahan kymmeniätuhansia huonosti sopeutuvia luku- ja kirjoitustaidottomia sekä valtavia lisävalmennuksia työelämään pääsemiseksi tarvitsevia maahanmuuttajia, tasa-arvoa kierouttaville suosimisille ei olisi tarvetta. Kun positiivinen erityiskohtelu otetaan käyttöön, lähdetään samalle linjalle kuin USA sen lähtiessä venyttämään Geneven sopimuksia, eli hyvistä säännöistä etsitään porsaanreikiä ja niitä aletaan tulkita mielivallalla. Poliitikkojen hattusulka- ja papukaijamerkkikokoelmiin sillä on varmasti suuri vaikutus, että maahanmuuttajia palkataan esimerkiksi kuntien palvelukseen suomalaisten työnhakijoiden kustannuksella, mutta veikkaampa, että suurinta osaa kantaväestöön kuuluvista työnhakijoista ei lämmitä se tieto, että heitä ei valittu tehtävään sen vuoksi, että heidän ihonvärinsä ja äidinkielensä oli "huonompi" kuin kilpailevalla hakijalla. Esimerkiksi Helsingin kaupungin rekrytointia koskevissa ohjeissa sanotaan, että mikäli työnhakijoina on kaksi tasaveroista hakijaa, tulee tehtävään valita aliedustettuun ryhmään kuuluva. Siinä ei siis suoraan mainita etnistä alkuperää, mutta aliedustetulla ryhmällä tarkoitetaan kai pääasiassa etnistä ryhmää, eikä esimerkiksi seksuaali- tai uskontovähemmistöjä: muutenhan työhaastattelussa kannattaisi varmistaa asemansa mainitsemalla olevansa vaikkapa hindulainen sadomasokisti.
Mikä RKP:n ja Vihreiden näkemyksissä on vialla, kun ne vastustavat Perussuomalaisten rasisminvastaista julistusta? Havainnollistetaampa sitä seuraavasti:
Puolue X kannattaa ja toteuttaa politiikkaa A, josta seuraa suoraan tietyn ajan kuluttua yhteiskunnallinen tilanne B. Mikäli yhteiskunnallinen tilanne B on ongelmallinen ja vaikeasti ratkaistava, puolueen X olisi siis loogisesti kyseenalaistettava politiikka A ja hylättävä se, jotta tilanteen B ongelmat vältettäisiin jatkossa. Puolue X kuitenkin jatkaa politiikkaa A, jonka aiheuttamat ongelmat vain monimutkaistuvat.
Jos puolue X kannattaa ja toteuttaa politiikkaa A, josta seuraa suoraan hyvä ja toimiva tilanne B, sen kannattaa mitä ilmeisimmin noudattaa politiikkaa A jatkossakin.
Kaikki puolueet haluaisivat varmasti politiikkansa toimivan jälkimmäisen vaihtoehdon mukaan, sillä silloin puolueen politiikka on järkevää ja toimivaa. RKP ja Vihreät ovat halunneet ja toteuttaneet epärealistisen löyhää maahanmuuttopolitiikkaa muka paikkaamaan huutavaa työvoimapulaa ja jättäneet kotouttamispolitiikan retuperälle. Tämän seurauksena maahan on tullut peruskoulutukseltaan ja taidoiltaan puutteellista väkeä, jonka on ollut vaikea työllistyä - siis vaikka heidän piti paikata työvoimapulaa. Nekin ulkomaalaiset, jotka ovat hyvinä aikoina työllistyneet, jäävät taantuman aikana työttömiksi. Positiivisen syrjinnän sijaan puolueiden olisi pitänyt korjata politiikkaansa, jotta maahanmuuttajien määrä vastaisi työmarkkinoiden vetokykyä ja kotouttamispolitiikkaan varattuja resursseja. Vihreät ja RKP ovat ensiksi kuvatun esimerkin mukaisessa tilassa eli ne ovat itse luoneet tilanteen, jossa niin kutsutulle positiiviselle syrjinnälle on tullut kysyntää, mutta ne haluavat jostain käsittämättömästä syystä jatkaa huonoa politiikkaa.
Perussuomalaisten malli noudattaisi toisen esimerkin tilannetta. Puolue kannattaa maltillista ja Suomen tarpeisiin pohjautuvaa maahanmuuttopolitiikkaa, joka ei ylitä työmarkkinoiden rekrytointikykyä eikä kasva kotouttamisvarojen yli. Maahan tulee valikoivan politiikan seurauksena pääasiassa sellaisia ihmisiä, joilla on hyvät valmiudet työllistyä suomalaisille työmarkkinoille, eikä positiivista syrjintää tarvita. Perussuomalaisten rasismin ja syrjinnänvastainen julistus voi toteutua ja se tuottaa todellista tasa-arvoa.Työmarkkinat vetävät ja kaikille riittää töitä. Puolue voi siis jatkaa valitsemaansa politiikkaa, sillä se on loogista ja tuottaa halutun lopputuloksen.
Positiivista syrjintää puolustellaan mediassa kertomuksilla ammatti- tai korkeakoulutetuista maahanmuuttajista, jotka eivät kymmenistä hakemuksista huolimatta ole päässeet edes työhaastatteluun eivätkä ole onnistuneet saamaan koulutustaan vastaavaa työtä. En oikein ymmärrä miten tämä sortaa vähemmistöjä, kun samanlainen tilanne on suomalaisillakin työnhakijoilla. Itsekin uuden ammatin opiskelleena olen kokenut, että työnhaussa 20 hakemuksesta ei tule edes yhtään haastattelupyyntöä, vaikka kaikki hakukriteerit olisivat täyttyneet; muutaman viikon päästä tulee sähköposti, jossa sanotaan "kiitos mielenkiinnostanne, mutta.......". Jos työnantajilla on varaa nirsoilla alati hupenevia työpaikkoja täytettäessä syntyperäisten suomalaisten kohdalla, niin miten ihmeessä maahanmuuttajien kohdalla ei karsittaisi työnhakijoita vaikkapa kielitaidon takia. Enhän minäkään voi kuvitella, että muuttaessani Ranskaan tulisin ilman erityisiä kykyjä tai lahjoja valituksi ranskalaisen työnhakijan ohi vieläpä todennäköisesti Pierré-Pascalia huonommalla ranskan taidolla. Ulkomaalaisia voidaan ajaa suomalaiseen työelämään työharjoitteluiden ja esivalmennuksen kautta, mutta maahanmuuttajan pakkovalinta pätevyydeltään tasaveroisten hakijoiden joukosta antaa syntyperäiselle suomalaiselle viestin apartheidin ajoista, vain käänteisenä. Vihreitä ja ruotsalaisia ei häiritse se, että nk. globaalia vastuuta kantaessaan ja maahanmuuttajille kumartaessaan ne pyllistävät syntyperäisille suomalaisille: perunanenäisistä(c) suomalaisista kun ei jaeta humaanius- ja suvaitsevaisuuspisteitä. Eläinten vallankumouksen tarina voi hyvin Suomessa, jossa tasa-arvoa edistetään epätasa-arvoisin keinoin, eikä mikään pian erota hyvää tarkoitusta pahasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti