Vietetyt vuodet joukkoliikenteen palveluksessa ja Helsingissä asuessa ovat saaneet minut jo kauan sitten potemaan perjantaiahdistusta. Kun tuolloin moni tavallinen kansalainen hakee onnesta täristen kaupasta kohtuulliset 40 litraa olutta viikonlopuksi ja availee niitä jo kassajonosta päästyään, minua alkaa ahdistaa. Moni sukkela vääräleuka onkin sanonut minulle, että ehkäpä sinunkin pitäisi vähän juoda kaljaa, niin ei ahdistaisi. Syy miksi en näin tee, tulee tässä selväksi hieman pidemmän kaavan mukaan.
Ehkäpä on syytä aloittaa aivan sukusolutasolta. Mitä tarkoitusta varten me ihmiset - ja kaikki muutkin eliöt - jatkamme sukua ja lisäännymme? Me, jotka uskomme Jumalan olemassaoloon ja maailmankaikkeuden jumalalliseen alkuperään, löydämme jonkinlaisen selityksen Raamatusta, mikä lyhyesti sanottuna on se, että meidät on luotu Jumalan kuviksi ja meidän tehtävämme oli pitää huolta paratiisista ja muusta luomakunnasta sekä olla ilahduttamassa luojaamme olemassaolollamme. Yksi upeimmista ja viisaimmista luoduista olennoista eli arkkienkeli Lucifer kuitenkin rakastui omaan minäänsä niin paljon, että halusi itsensä Luojan paikalle, minkä johdosta hän veti joukon enkeleitä sekä ihmisen syntiinlankeemukseen. Syntiinlankeemuksen johdosta näkemämme maailma altistui kuolemalle ja rappiolle. Koko Raamattu kertookin sitten tarinaa siitä, miten kaikki palautetaan Jeesuksen kautta ennalleen. Vaikka liuhupartaiset satanistiateistit, vapaa-ajattelijat ja humanistit naureskelevatkin itseriittoisesti uskovaisten olevan naiivien satuhahmojen vallassa ja rajoittavan turhaan elämäänsä vuosisatoja vanhojen tarujen vuoksi, kristityillä on kuitenkin omassa maailmassaan toivoa tulevaisuudesta ja elämällä on jokin päämäärä.
Niille, joille fyysinen maailma on ainoa todellisuus ja joille olemassaolomme on vain päämäärättömän sattuman tulosta, elämän jatkuminen lisääntymällä on vain jotain vaistonvaraista sattuman säilyttämistä. Puhtaasti tieteellisen maailmankuvan pohjalta olemisen ja elämisen tarkoitus on vain elämä itsessään, se on vain sattuman ohjaamaa ja voi päätyä mihin tahansa: joko jatkua tai loppua kokonaan. Evooluutiobiologiaa ja ns. älykästä geeniä luojanaan pitävienkin on kuitenkin myönnettävä, että mutaatioiden ja risteymien kautta eliöt pyrkivät sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin nimenomaan vain säilyäkseen mahdollisimman pitkään olemassa. En tiedä, onko eliöitä, joiden geenit pyrkisivät "tietoisesti" itsetuhoon. Rappeutumista toki tapahtuu negatiivisvaikutteisten mutaatioiden kautta, mutta jos se olisi geenien tarkoitus, se ei osoittaisi kovin suurta älyä geeniltä.
Mennäämpä itsetuhoisuudesta aasinsiltaa takaisin alkoholiin. Alkoholi tuo varmasti lyhyttä lohtua toivottomuuteen ja rappioon, mutta sen avulla on hyvin vaikea rakentaa niin yhteiskunnallista kuin henkilökohtaistakaan tulevaisuutta. Alkoholi on kuulunut ihmisten elämään vuosituhansia pakokeinona todellisuudesta, mutta vaarallisen siitä tekee vasta sen asema yhteiskunnassa tai yksilön elämässä. Suomalaistenkin olisi syytä kysyä itseltään, mitä varten oikein lisäännymme. Mikä on lisääntymisemme tarkoitus? Jatkaa suomalaisten ihmisten olemassaoloa tulevaisuudessakin? Yrittää tehdä Suomesta koko ajan parempaa ympäristöä elää ja luoda ihmisille hyvinvointia? Jos mitään tällaista tarkoitusta ei olisi, niin miksi lisääntyisimme?
Miten alkoholi sitten liittyy näihin kysymyksiin? Pääsemme vähitellen lähemmäksi itse asiaa.
En usko, että suomalainen yhteiskunta yrittää tällä hetkellä turvata tulevaisuuttaan tai olemassaoloaan, sillä monet merkit alkavat viitata siihen, että olemme menossa kohti romahdusta ja rappiota. Mustien pilvien näkemisen lisäksi järkyttävää on kansanedustajien ja virkamiesten ilmiselvä haluttomuus tehdä tälle huolestuttavalle kehityskululle mitään. Haluttomuudelle voi olla erilaisia syitä: Yhteiskunnassa päättävässä asemassa olevat ihmiset kuuluvat väkisinkin tulotasoltaan yhteiskunnan eliittiin ja hyväosaisiin. Yhteiskunnan jakautuessa hyväosaisen elämäntodellisuus hienolla asuinalueella erottuu pysyvällä tavalla köyhän ihmsen todellisuudesta ja näiden kahden eri maailman ollessa niin erilaiset, hyväosainen kieltäytyy joko omantunnontuskassa tai itseään säästääkseen ajattelemasta köyhän ihmisen todellisuutta. Lopulta köyhä ja rikas elävät ikään kuin omissa ulottuvuuksissaan, joiden välillä voi olla näköyhteys, mutta mitään tunnetta niiden välillä ei ole. Yksi syy päättäjien haluttomuuteen voi olla se, että he kuvittelevat rappioiden ja menestysten jatkavan historian lehdillä jatkuvaa tanssiaan ja olevan varmoja siitä, että pitkän alamäen jälkeen on pakko joskus alkaa ylämäki ja päinvastoin. Poliitikot unohtavat kuitenkin sen, että maailmanloppu ei olisi maailmanloppu, jos se ei tulisi vain yhden ainoan kerran. Eläinlajikin voi kuolla sukupuuttoon vain kerran; ei se sen kummallisempaa ole.
Alkoholin käyttö katukuvassamme ja alaikäiset sen nautiskelijoina on yksi lopun alun merkki. Heti on todettava, että nuoret ovat aina kokeilleet alkoholia, joten siinä itsessään ei ole mitään uutta. Ollessani yläasteikäinen 80- ja 90-lukujen vaihteessa peruskouluikäiset kokeilivat juomista lähinnä vappu- tai juhannusaattoina sekä vastaavina aikuistenkin ihmisten alkoholinkulutuksen huippuhetkinä. Tuolloin oli kuitenkin äärimmäisen harvinaista, että joku olisi korkannut pullon koulun jälkeen arki-iltapäivänä. Sellaisia nuoria olisi pidetty totaalisina luusereina ja heitä mahtui varmaan muutama miljoonaan. En käynyt yläastetta missään kultahammasrannikolla, vaan koulussa, jossa oli myös tarkkailuluokka ja alempien sosiaaliluokkien lapsia, mutta silti ei ollut ketään, joka olisi arkipäivisin juonut alkoholia. Nuorten kanssa työskentelevä sosiaalityöntekijä kertoi muutama päivä sitten eräässä lehdessä, että nuorten iltapäiväjuopottelu on lisääntynyt räjähdysmäisesti erityisesti Helsingissä. Peruskoululaiset tsuppaavat siis kaljatölkin auki, kun pääsevät koulusta. SIIS AJATELKAA VÄHÄN: LÖYTYYKÖ IHAN HETI TOISTA MAATA EUROOPASTA, JOSSA LAPSET JUOVAT KOULUN JÄLKEEN OLUTTA?!!!!! Siis nyt ei puhuta enää muutamasta tarkkislaisesta, joiden sukset ovat lähteneet harhaladulle jo syntymästä, vaan nyt tarkoitetaan jo merkittävää joukkoa nuorisosta. Toki raittiitakin on edelleen, mutta kyllä sen voi ainakin jokainen joukkoliikennettä käyttävä todeta jo metroissa, busseissa ja kaduilla kävellessä, että aikuisten ja nuorten arkipäiväinen ryypiskely ei ole enää mikään marginaaliyksilöiden tapa. Nuorison juopottelusta puhutaan ohimennen silloin tällöin politiikassa tekohuolestuneeseen sävyyn ja sen jälkeen todetaan kuin maton alle lakaisten, että suurin osa nuoristammehan on aivan fiksua ja raitista. Mikään yhteiskunta ei kauaa pyristele, jos se katsoo hyväksyy ja katselee passiivisesti vierestä, kun sen tulevaisuuden takaajat juovat itsensä sankoin joukoin työkyvyttömäksi. Työkyvyttömiksi nämä nuoret eivät juo itseään parilla kaljalla, vaan useilla 24 tölkin olutlaatikoilla viikossa sekä kirkkailla viinoilla. Lisäksi katukuva likaantuu, rumentuu ja koko kaupunki alkaa näyttää krapulamaisemalta. Nurmikoilla ja teiden vierillä lojuu tyhjiä kaljalaatikoita, virtsa haisee nurkissa ja tavallisena arkipäivänäkään ei voi matkustaa metrossa, ettei siellä joku 15-30 -vuotias joisi alkoholijuomia. Turistitkin ihmettelevät ääneen, että onko täällä Suomessa jatkuva juhlapäivä.
Toinen rappioituvan yhteiskuntamme merkeistä on se, että olemme sallineet - kiitos EU:n ja sen markkinaliberalismin sekä Schengen-sopimuksen - maahamme saapuvan harmaan työvoiman ja rikollisten massiivisen vyöryn, mikä syö toimintamahdollisuudet rehelliseltä yrittäjältä sekä jättää omat kansalaisemme toisen luokan kansalaisiksi. Kiertäessäni työni vuoksi Sörnäisten, Harjun ja Kallion kaupunginosia kävellen, en voinut olla järkyttymättä siitä, että edellä mainituilla alueilla liiketiloissa on 90 prosenttisesti jokobordelleja thaihierontapaikkoja, pornokauppoja, juottoloita ja kebabravintoloita. Thaihierontapaikkoja voi olla jopa kolmessa vierekkäisessä liikehuoneistossa ja niitä on 200mX200m kokoisella alueella useita kymmeniä. Kertooko se innovatiivisuudesta ja tulevaisuudenuskosta, että kokonaisissa kaupunginosissa ei enää tarvita muita kuin pornokauppoja, bordelleja ja juottoloita. Siellä ne innovaatiot oikein muhivat!
Baltiasta ja Itä-Euroopasta tulevat rosvot tyhjentävät asunnot, ruuvailevat julkisten rakennusten kupariset ikkunalaudat, ryöstelevät kultaliikkeemme ja ajelevat turistina saaliidensa kanssa maasta pois tullimiestemme syödessä muffinsseja ja tehdessä hightec-profilointeja mahdollisista uhkista hienoilla Schengen-laitteillaan. Virolaiset rakennusmiehet täyttävät tälläkin hetkellä miltei jokaisen niistä sadoista työmaista pääkaupunkiseudulla ja vievät näin työtä suomalaisilta ammattilaisilta, kun työehtosopimuksilla pyyhitään ahteria verojen ja eläkemaksujen ollessa vain tyhmiä suomalaisia varten. Virolaiset rakennusmiehet voivat pysäköidä autonsa jalkakäytäville, pysäköintikieltoihin ja jättää pysäköintimaksut maksamatta ilman mitään rangaistusta, ajaa humalassa ja ylinopeutta ilman, että kukaan perii poliisin kirjoittamia sakkoja tai muita hallinnollisia maksuja Virosta. Samaan aikaan suomalaiset maksavat työpäivänsä aikaisesta pysäköinnistä, tai maksavat pysäköintivirhemaksunsa tarvittaessa ulosoton kautta. Lisäksi he kustantavat maksamillaan veromarkoilla ja sosiaaliturvamaksuilla näiden maassamme vierailevien vapaamatkustajienkin tarvitsemat peruspalvelut. Kerjäläiset voivat leiriytyä mihin haluavat, roskata, matkustaa ilmaiseksi joukkoliikenteessä ilman konkreettista rangaistusta, jonka suomalainen saisi vastaavista teoista. Vaikuttaako siltä, että suomalainen on toisen luokan kansalainen omassa maassaan? Tämän kaiken poliitikkomme sallivat milloin milläkin tekosyyllä, kun joistakin maista et pääse edes pois, ennen kuin olet maksanut siellä saamasi sakot tai muut rangaistusluonteiset maksut. Nämä ongelmat ovat velloneet erityisesti Helsingin katukuvassa jo vuosia, mutta kukaan ei ole näköjään osannut tehdä ongelmille yhtään mitään. Jos jotain on tehty, niin hyysätty; vapaamatkustajia on hyysätty kaikenlaisten aktivistien ja ihmisoikeuslakimiesten avulla, jotta suomalaiset vain saisivat tuntea olevansa toisen luokan kansalaisia.
Amerikkalaisen mallin mukainen työssäkäyvien ihmisten köyhyys on tietoisesti ajettu Suomeen. Esimerkiksi yksityisessä yrityksessä siivousalalla työntekijä joutuu tekemään täysipäiväistä työtä n. 1200€ nettotuloilla kuukaudessa, ja siitäkin yritys yrittää jättää muutaman satasen tietoisesti maksamatta. Tuosta rahasta on kiva maksella 800€:n vuokraa ja käydä ostamassa kaupasta Euroopan kalleimpiin kuuluvaa kartelliruokaa. Euroopassa markkinat on vapautettu ja pääoman sekä työvoiman liikkuvuus taattu ei suinkaan siksi, että kuluttajat saisivat mitään halvemmalla, vaan sen vuoksi, että työvoima pidettäisiin mahdollisimman halpana ja pääomasijoittajat saisivat maksimaalisen tuoton mijoonilleen. Nyky-Suomessa työntekijä ei ole elinkeinoelämän mukaan palkkaansa ansainnut, vaan työntekijän pitäisi olla nöyrästi kiitollinen armollisesti annetusta nälkäpalkastaan, jolla ei edes tule toimeen. Poliittinen eliitti on päättänyt tukea Kreikan holtitonta rahankäyttöä jatkuvilla lainoilla, mitä perustellaan muka väistämättömänä pienempänä pahana, mutta todellisuudessa toimilla pelastetaan vain tahoja, joiden voittojen maksimointiin koko EU on keskittynyt muutenkin, eli ahneita riskisijoittajia. Nämä samat rahoittajat tarjoavat Suomelle sitten kalliskorkoista lainaa, kun Suomi on takaustensa ja myöntämiensa lainojen vuoksi konkurssissa. Suomen eduskunnalle pari viime vuotta on tärkeämpää ollut hoitaa muiden maiden asioita, kuin perehtyä kotimaan ongelmiin. Väkivaltarikollisuuden ja alkoholiongelman pahetessa koko ajan poliitikot ovat päättäneet vähentää poliisin määrärahoja, minkä seurauksena Helsingissä poliisista vähenee entisen 100 vajauksen lisäksi vielä n. 80 poliisin virkaa, eikä se pian pysty puuttumaan juuri mihinkään.
Lapset marinoidaan alkoholissa, leipäjonot kasvavat, kaupunginosista tule ghettoja ja punaisten lyhtyjen katujen täyttämiä harmaan talouden vyöhykkeitä, poliisien määärä vähennetään, rahat lapioidaan ulkomaisten pankkien pelastamiseen ja työt annetaan ulkomaisten veronkiertoyritysten hoidettaviksi. Minun mielestäni tämä jos mikä on lopun alkua. Se ei ainakaan vaikuta siltä, että suomalaiset turvaisivat tulevaisuutensa ja jatkuvuutensa. Siksi minua ahdistaa perjantaisin.
Ehkäpä on syytä aloittaa aivan sukusolutasolta. Mitä tarkoitusta varten me ihmiset - ja kaikki muutkin eliöt - jatkamme sukua ja lisäännymme? Me, jotka uskomme Jumalan olemassaoloon ja maailmankaikkeuden jumalalliseen alkuperään, löydämme jonkinlaisen selityksen Raamatusta, mikä lyhyesti sanottuna on se, että meidät on luotu Jumalan kuviksi ja meidän tehtävämme oli pitää huolta paratiisista ja muusta luomakunnasta sekä olla ilahduttamassa luojaamme olemassaolollamme. Yksi upeimmista ja viisaimmista luoduista olennoista eli arkkienkeli Lucifer kuitenkin rakastui omaan minäänsä niin paljon, että halusi itsensä Luojan paikalle, minkä johdosta hän veti joukon enkeleitä sekä ihmisen syntiinlankeemukseen. Syntiinlankeemuksen johdosta näkemämme maailma altistui kuolemalle ja rappiolle. Koko Raamattu kertookin sitten tarinaa siitä, miten kaikki palautetaan Jeesuksen kautta ennalleen. Vaikka liuhupartaiset satanistiateistit, vapaa-ajattelijat ja humanistit naureskelevatkin itseriittoisesti uskovaisten olevan naiivien satuhahmojen vallassa ja rajoittavan turhaan elämäänsä vuosisatoja vanhojen tarujen vuoksi, kristityillä on kuitenkin omassa maailmassaan toivoa tulevaisuudesta ja elämällä on jokin päämäärä.
Niille, joille fyysinen maailma on ainoa todellisuus ja joille olemassaolomme on vain päämäärättömän sattuman tulosta, elämän jatkuminen lisääntymällä on vain jotain vaistonvaraista sattuman säilyttämistä. Puhtaasti tieteellisen maailmankuvan pohjalta olemisen ja elämisen tarkoitus on vain elämä itsessään, se on vain sattuman ohjaamaa ja voi päätyä mihin tahansa: joko jatkua tai loppua kokonaan. Evooluutiobiologiaa ja ns. älykästä geeniä luojanaan pitävienkin on kuitenkin myönnettävä, että mutaatioiden ja risteymien kautta eliöt pyrkivät sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin nimenomaan vain säilyäkseen mahdollisimman pitkään olemassa. En tiedä, onko eliöitä, joiden geenit pyrkisivät "tietoisesti" itsetuhoon. Rappeutumista toki tapahtuu negatiivisvaikutteisten mutaatioiden kautta, mutta jos se olisi geenien tarkoitus, se ei osoittaisi kovin suurta älyä geeniltä.
Mennäämpä itsetuhoisuudesta aasinsiltaa takaisin alkoholiin. Alkoholi tuo varmasti lyhyttä lohtua toivottomuuteen ja rappioon, mutta sen avulla on hyvin vaikea rakentaa niin yhteiskunnallista kuin henkilökohtaistakaan tulevaisuutta. Alkoholi on kuulunut ihmisten elämään vuosituhansia pakokeinona todellisuudesta, mutta vaarallisen siitä tekee vasta sen asema yhteiskunnassa tai yksilön elämässä. Suomalaistenkin olisi syytä kysyä itseltään, mitä varten oikein lisäännymme. Mikä on lisääntymisemme tarkoitus? Jatkaa suomalaisten ihmisten olemassaoloa tulevaisuudessakin? Yrittää tehdä Suomesta koko ajan parempaa ympäristöä elää ja luoda ihmisille hyvinvointia? Jos mitään tällaista tarkoitusta ei olisi, niin miksi lisääntyisimme?
Miten alkoholi sitten liittyy näihin kysymyksiin? Pääsemme vähitellen lähemmäksi itse asiaa.
En usko, että suomalainen yhteiskunta yrittää tällä hetkellä turvata tulevaisuuttaan tai olemassaoloaan, sillä monet merkit alkavat viitata siihen, että olemme menossa kohti romahdusta ja rappiota. Mustien pilvien näkemisen lisäksi järkyttävää on kansanedustajien ja virkamiesten ilmiselvä haluttomuus tehdä tälle huolestuttavalle kehityskululle mitään. Haluttomuudelle voi olla erilaisia syitä: Yhteiskunnassa päättävässä asemassa olevat ihmiset kuuluvat väkisinkin tulotasoltaan yhteiskunnan eliittiin ja hyväosaisiin. Yhteiskunnan jakautuessa hyväosaisen elämäntodellisuus hienolla asuinalueella erottuu pysyvällä tavalla köyhän ihmsen todellisuudesta ja näiden kahden eri maailman ollessa niin erilaiset, hyväosainen kieltäytyy joko omantunnontuskassa tai itseään säästääkseen ajattelemasta köyhän ihmisen todellisuutta. Lopulta köyhä ja rikas elävät ikään kuin omissa ulottuvuuksissaan, joiden välillä voi olla näköyhteys, mutta mitään tunnetta niiden välillä ei ole. Yksi syy päättäjien haluttomuuteen voi olla se, että he kuvittelevat rappioiden ja menestysten jatkavan historian lehdillä jatkuvaa tanssiaan ja olevan varmoja siitä, että pitkän alamäen jälkeen on pakko joskus alkaa ylämäki ja päinvastoin. Poliitikot unohtavat kuitenkin sen, että maailmanloppu ei olisi maailmanloppu, jos se ei tulisi vain yhden ainoan kerran. Eläinlajikin voi kuolla sukupuuttoon vain kerran; ei se sen kummallisempaa ole.
Alkoholin käyttö katukuvassamme ja alaikäiset sen nautiskelijoina on yksi lopun alun merkki. Heti on todettava, että nuoret ovat aina kokeilleet alkoholia, joten siinä itsessään ei ole mitään uutta. Ollessani yläasteikäinen 80- ja 90-lukujen vaihteessa peruskouluikäiset kokeilivat juomista lähinnä vappu- tai juhannusaattoina sekä vastaavina aikuistenkin ihmisten alkoholinkulutuksen huippuhetkinä. Tuolloin oli kuitenkin äärimmäisen harvinaista, että joku olisi korkannut pullon koulun jälkeen arki-iltapäivänä. Sellaisia nuoria olisi pidetty totaalisina luusereina ja heitä mahtui varmaan muutama miljoonaan. En käynyt yläastetta missään kultahammasrannikolla, vaan koulussa, jossa oli myös tarkkailuluokka ja alempien sosiaaliluokkien lapsia, mutta silti ei ollut ketään, joka olisi arkipäivisin juonut alkoholia. Nuorten kanssa työskentelevä sosiaalityöntekijä kertoi muutama päivä sitten eräässä lehdessä, että nuorten iltapäiväjuopottelu on lisääntynyt räjähdysmäisesti erityisesti Helsingissä. Peruskoululaiset tsuppaavat siis kaljatölkin auki, kun pääsevät koulusta. SIIS AJATELKAA VÄHÄN: LÖYTYYKÖ IHAN HETI TOISTA MAATA EUROOPASTA, JOSSA LAPSET JUOVAT KOULUN JÄLKEEN OLUTTA?!!!!! Siis nyt ei puhuta enää muutamasta tarkkislaisesta, joiden sukset ovat lähteneet harhaladulle jo syntymästä, vaan nyt tarkoitetaan jo merkittävää joukkoa nuorisosta. Toki raittiitakin on edelleen, mutta kyllä sen voi ainakin jokainen joukkoliikennettä käyttävä todeta jo metroissa, busseissa ja kaduilla kävellessä, että aikuisten ja nuorten arkipäiväinen ryypiskely ei ole enää mikään marginaaliyksilöiden tapa. Nuorison juopottelusta puhutaan ohimennen silloin tällöin politiikassa tekohuolestuneeseen sävyyn ja sen jälkeen todetaan kuin maton alle lakaisten, että suurin osa nuoristammehan on aivan fiksua ja raitista. Mikään yhteiskunta ei kauaa pyristele, jos se katsoo hyväksyy ja katselee passiivisesti vierestä, kun sen tulevaisuuden takaajat juovat itsensä sankoin joukoin työkyvyttömäksi. Työkyvyttömiksi nämä nuoret eivät juo itseään parilla kaljalla, vaan useilla 24 tölkin olutlaatikoilla viikossa sekä kirkkailla viinoilla. Lisäksi katukuva likaantuu, rumentuu ja koko kaupunki alkaa näyttää krapulamaisemalta. Nurmikoilla ja teiden vierillä lojuu tyhjiä kaljalaatikoita, virtsa haisee nurkissa ja tavallisena arkipäivänäkään ei voi matkustaa metrossa, ettei siellä joku 15-30 -vuotias joisi alkoholijuomia. Turistitkin ihmettelevät ääneen, että onko täällä Suomessa jatkuva juhlapäivä.
Toinen rappioituvan yhteiskuntamme merkeistä on se, että olemme sallineet - kiitos EU:n ja sen markkinaliberalismin sekä Schengen-sopimuksen - maahamme saapuvan harmaan työvoiman ja rikollisten massiivisen vyöryn, mikä syö toimintamahdollisuudet rehelliseltä yrittäjältä sekä jättää omat kansalaisemme toisen luokan kansalaisiksi. Kiertäessäni työni vuoksi Sörnäisten, Harjun ja Kallion kaupunginosia kävellen, en voinut olla järkyttymättä siitä, että edellä mainituilla alueilla liiketiloissa on 90 prosenttisesti joko
Baltiasta ja Itä-Euroopasta tulevat rosvot tyhjentävät asunnot, ruuvailevat julkisten rakennusten kupariset ikkunalaudat, ryöstelevät kultaliikkeemme ja ajelevat turistina saaliidensa kanssa maasta pois tullimiestemme syödessä muffinsseja ja tehdessä hightec-profilointeja mahdollisista uhkista hienoilla Schengen-laitteillaan. Virolaiset rakennusmiehet täyttävät tälläkin hetkellä miltei jokaisen niistä sadoista työmaista pääkaupunkiseudulla ja vievät näin työtä suomalaisilta ammattilaisilta, kun työehtosopimuksilla pyyhitään ahteria verojen ja eläkemaksujen ollessa vain tyhmiä suomalaisia varten. Virolaiset rakennusmiehet voivat pysäköidä autonsa jalkakäytäville, pysäköintikieltoihin ja jättää pysäköintimaksut maksamatta ilman mitään rangaistusta, ajaa humalassa ja ylinopeutta ilman, että kukaan perii poliisin kirjoittamia sakkoja tai muita hallinnollisia maksuja Virosta. Samaan aikaan suomalaiset maksavat työpäivänsä aikaisesta pysäköinnistä, tai maksavat pysäköintivirhemaksunsa tarvittaessa ulosoton kautta. Lisäksi he kustantavat maksamillaan veromarkoilla ja sosiaaliturvamaksuilla näiden maassamme vierailevien vapaamatkustajienkin tarvitsemat peruspalvelut. Kerjäläiset voivat leiriytyä mihin haluavat, roskata, matkustaa ilmaiseksi joukkoliikenteessä ilman konkreettista rangaistusta, jonka suomalainen saisi vastaavista teoista. Vaikuttaako siltä, että suomalainen on toisen luokan kansalainen omassa maassaan? Tämän kaiken poliitikkomme sallivat milloin milläkin tekosyyllä, kun joistakin maista et pääse edes pois, ennen kuin olet maksanut siellä saamasi sakot tai muut rangaistusluonteiset maksut. Nämä ongelmat ovat velloneet erityisesti Helsingin katukuvassa jo vuosia, mutta kukaan ei ole näköjään osannut tehdä ongelmille yhtään mitään. Jos jotain on tehty, niin hyysätty; vapaamatkustajia on hyysätty kaikenlaisten aktivistien ja ihmisoikeuslakimiesten avulla, jotta suomalaiset vain saisivat tuntea olevansa toisen luokan kansalaisia.
Amerikkalaisen mallin mukainen työssäkäyvien ihmisten köyhyys on tietoisesti ajettu Suomeen. Esimerkiksi yksityisessä yrityksessä siivousalalla työntekijä joutuu tekemään täysipäiväistä työtä n. 1200€ nettotuloilla kuukaudessa, ja siitäkin yritys yrittää jättää muutaman satasen tietoisesti maksamatta. Tuosta rahasta on kiva maksella 800€:n vuokraa ja käydä ostamassa kaupasta Euroopan kalleimpiin kuuluvaa kartelliruokaa. Euroopassa markkinat on vapautettu ja pääoman sekä työvoiman liikkuvuus taattu ei suinkaan siksi, että kuluttajat saisivat mitään halvemmalla, vaan sen vuoksi, että työvoima pidettäisiin mahdollisimman halpana ja pääomasijoittajat saisivat maksimaalisen tuoton mijoonilleen. Nyky-Suomessa työntekijä ei ole elinkeinoelämän mukaan palkkaansa ansainnut, vaan työntekijän pitäisi olla nöyrästi kiitollinen armollisesti annetusta nälkäpalkastaan, jolla ei edes tule toimeen. Poliittinen eliitti on päättänyt tukea Kreikan holtitonta rahankäyttöä jatkuvilla lainoilla, mitä perustellaan muka väistämättömänä pienempänä pahana, mutta todellisuudessa toimilla pelastetaan vain tahoja, joiden voittojen maksimointiin koko EU on keskittynyt muutenkin, eli ahneita riskisijoittajia. Nämä samat rahoittajat tarjoavat Suomelle sitten kalliskorkoista lainaa, kun Suomi on takaustensa ja myöntämiensa lainojen vuoksi konkurssissa. Suomen eduskunnalle pari viime vuotta on tärkeämpää ollut hoitaa muiden maiden asioita, kuin perehtyä kotimaan ongelmiin. Väkivaltarikollisuuden ja alkoholiongelman pahetessa koko ajan poliitikot ovat päättäneet vähentää poliisin määrärahoja, minkä seurauksena Helsingissä poliisista vähenee entisen 100 vajauksen lisäksi vielä n. 80 poliisin virkaa, eikä se pian pysty puuttumaan juuri mihinkään.
Lapset marinoidaan alkoholissa, leipäjonot kasvavat, kaupunginosista tule ghettoja ja punaisten lyhtyjen katujen täyttämiä harmaan talouden vyöhykkeitä, poliisien määärä vähennetään, rahat lapioidaan ulkomaisten pankkien pelastamiseen ja työt annetaan ulkomaisten veronkiertoyritysten hoidettaviksi. Minun mielestäni tämä jos mikä on lopun alkua. Se ei ainakaan vaikuta siltä, että suomalaiset turvaisivat tulevaisuutensa ja jatkuvuutensa. Siksi minua ahdistaa perjantaisin.
