Eduskunnassa voidaan sanoa käyneen suuren mullistuksen, kun katsoo uusien naamojen määrää kansanedustajien joukossa. Yli puolet eduskunnasta vaihtui kertaheitolla, millä uskon olevan virkistävän vaikutuksen suomalaiseen konsensuksenharmaaseen politiikkaan. Samalla monet urheilijat ja teeveestä-tutun meriiteillä neljä vuotta sitten eduskuntaan valitut saivat lähtöpassit. Monella kansanedustajan palkkaan ja etuihin ihastuneella on edessään hieman vaatimattomampi arki ja jotkut ovat ilmoittautuneet jopa työvoimatoimistoon; köyhiä heistä tuskin tulee kenestäkään, joten kyyneleet voi säästää vakavampia tarkoituksia varten.
Vihreät kokivat kannatuksen alenemaakin kovemman kohtalon edustajien määrässä: kun Vihreiden kannatus valtakunnallisesti laski vain 1,3%, eduskuntapaikat vähenivät huikealla kolmasosalla viidestätoista kymmeneen. Perussuomalaisuudestani huolimatta en häpeä sanoa, että minulla jäi ikävä kahta vihreää kansanedustajaa. Monella mittarilla eduskunnan ahkerimpiin työmyyriin kuuluvaa Erkki "Susi" Pulliaista käy sääliksi. Suuressa salissa pidettyjen puheenvuorojen ennätystä pitävä ja ahkerimpiin läsnäolijoihin kuulunut Pulliainen sai lähtöpassit, vaikka moni laiskempi säilytti paikkansa. Kun susi-Pulliainen käytti neljässä vuodessa pitkälti yli 2000 puheenvuoroa, eduskunnan laiskin puhuja - en nyt muista nimeä, ihmekö tuo - puhui samana aikana vain vähän yli 30 kertaa. Toki suuressa salissa istuminen on vain pieni osa kansanedustajan työstä, eikä se suinkaan kerro kaikkea edustajasta, mutta antaa kuitenkin viitteitä aktiivisuudesta. Pidin susi-Pulliaisesta siksi, että hän edusti vihreissä sitä koulutettua, mutta maanläheisintä ja ympäristöasioihin keskittynyttä siipeä. Pulliainen osasi esittää hallituspuolueen edustajanakin tiukkaa kritiikkiä hallituksen päätöksiä kohtaan, mikäli tarvetta näki. Toinen vihreä, jonka olisin suonut jäävän nykyiseenkin eduskuntaan on Jyrki J.J. Kasvi. Kasvi kuului mediaesiintymiseltään siedettävimpiin vihreisiin ja oli tarpeellinen asiantuntija sananvapauteen, internetiin ja ICT-teknologiaan perehtyneenä. Kasvi totesikin vaalien jälkeen iltauutislähetyksessä putoamisestaan eduskunnasta: "Vituttaa kuin pientä apinaa!. Kasvi tiivisti varmasti myös monen vihreän tuntemukset puolueen maailmanparannussiivessä.
Varmasti yksi syy Vihreiden romahdukseen oli sen viime vuosien politiikan keskittyminen epärealistisen ja ristiriitaisen maahanmuuttopolitiikan ajamiseen. Puolueen viime vuoden lopulla jättänyt linkolalainen Eero Paloheimo perusteli lähtöään juuri erimielisyydellään Vihreiden kannattamasta "ylimitoitetusta muuttoliikkeestä". Ehkäpä vihreä maailmaa syleilevä eliitti ei myöskään ollut muiltakaan osin maailmanloppua julistavan Paloheimon mieleen. Paloheimon mukaan "maailmanloppu ei ole tulossa vaan menossa eli me elämme sen keskellä". Vihreiden ihmisoikeusvaahtoilu intersukupuolisuuksineen ja sekoileva opportunismi sen omimmalla alueella ydinvoimapolitiikassa lienee suututtanut osan äänestäjistä. Kehottaisin Vihreitä miettimään tarkoin seuraavan neljän vuoden aikana, mitä kysymyksiä se aikoo pitää tärkeimpinä kynnyskysymyksinä seuraavissa vaaleissa. Sen olisi mielestäni valittava, aikooko se taistella feministien ja liberaalien nuorten äänistä yhdessä Vasemmistoliiton kanssa, vai alkaako se houkuttelemaan takaisin puolueesta vieraantuneita nykylinjaa konservatiivisempia luonnonystäviä.
Mikä Vihreiden maahanmuuttolinjauksissa sitten mättää? Maahanmuuttokriitikoita haastavat vihreät poliitikot ovat silloin tällöin halunneet tietää, mikä olisi halla-aholaisten mielestä sopiva määrä maahanmuuttajia. Kuitenkaan he eivät itse ole siihen kysymykseen vastanneet. Kertaakaan en ole kuullut liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa ajavien ihmisten kertovan, miten paljon Suomella on taloudelliset resurssit ja huoltosuhde huomioon ottaen varaa vastaanottaa esimerkiksi humanitaarisia maahanmuuttajia. Mielestäni on edesvastuutonta ajaa menoja lisääviä ideologioita, jos ei pysty kertomaan mihin Suomella on varaa. Ei kai sentään miljardiin humanitaariseen maahanmuuttajaan? Tai edes miljoonaan? Kun valtion kassa on tyhjä, on turha puhua siitä, että kaikenlainen maahanmuutto on voimavara ja rikkaus. Monikulttuurisuuden nimeen vannova "suvaitsevaisto" ei myöskää koskaan kerro, mitä Suomessa ollaan tekemässä niin olennaisesti toisin kuin muualla Euroopassa, että muissa maissa yleistynyt ghettoutuminen ja nuorten muslimimiesten radikalisoituminen ei tapahdu täällä; kaikki kun päinvastoin viittaa siihen, että täällä ollaan tekemässä juuri ne virheet, jotka muuallakin.
Vihreiden nettisivuilta löytyy mm. seuraavanlaisia virkkeitä, joista käy ilmi, että piikki on aina auki, kun on kyse maahanmuutosta:
Onneksi ei maksa mitään.
Suomalaiset vanhukset makaavat paskavaipoissaan koko päivänkin, kun kunnilla ei ole varaa pitää laitoksissa tarpeeksi henkilökuntaa. Maahanmuuttajien erityistarpeisiin riittää rahaa?
"Maahanmuuttajien saatavilla tulee olla kunnolliset, keskitetyt, eri hallinnonaloja yhdistävät neuvontapalvelut."
Kas kun kantaväestöllä ei ole!
Onneksi meillä ei ole mitään tärkeämpää, mihin niukkoja resursseja sijoittaa.
Uskontojen tasaveroisuutta julistava Vihreät kertoo nettisivuillaan seuraavaa:
"Maailmankatsomuksen ja uskonnon vapautta on puolustettava, monikulttuurisessa yhteiskunnassa valtion tulee kohdella kaikkia uskonnollisia yhteisöjä tasaveroisesti ja valtion erityissuhde kahteen uskonnolliseen yhdyskuntaan on lopetettava."
"Maahanmuuttajilla on oikeus oman kielen ja kulttuurin säilyttämiseen. Meidän on huolehdittava siitä, että uusilla tulijoilla on esimerkiksi tiloja, joissa kohdata ja harjoittaa omaa uskontoa."
"Yksilönvapaudet ja yhdenvertaisuus toteutuvat parhaiten toimivassa monikulttuurisessa ja suvaitsevassa yhteisössä. Erilaisuuden kohtaaminen ja hyväksyminen vapauttaa koko yhteiskunnan"
Vihreät kokivat kannatuksen alenemaakin kovemman kohtalon edustajien määrässä: kun Vihreiden kannatus valtakunnallisesti laski vain 1,3%, eduskuntapaikat vähenivät huikealla kolmasosalla viidestätoista kymmeneen. Perussuomalaisuudestani huolimatta en häpeä sanoa, että minulla jäi ikävä kahta vihreää kansanedustajaa. Monella mittarilla eduskunnan ahkerimpiin työmyyriin kuuluvaa Erkki "Susi" Pulliaista käy sääliksi. Suuressa salissa pidettyjen puheenvuorojen ennätystä pitävä ja ahkerimpiin läsnäolijoihin kuulunut Pulliainen sai lähtöpassit, vaikka moni laiskempi säilytti paikkansa. Kun susi-Pulliainen käytti neljässä vuodessa pitkälti yli 2000 puheenvuoroa, eduskunnan laiskin puhuja - en nyt muista nimeä, ihmekö tuo - puhui samana aikana vain vähän yli 30 kertaa. Toki suuressa salissa istuminen on vain pieni osa kansanedustajan työstä, eikä se suinkaan kerro kaikkea edustajasta, mutta antaa kuitenkin viitteitä aktiivisuudesta. Pidin susi-Pulliaisesta siksi, että hän edusti vihreissä sitä koulutettua, mutta maanläheisintä ja ympäristöasioihin keskittynyttä siipeä. Pulliainen osasi esittää hallituspuolueen edustajanakin tiukkaa kritiikkiä hallituksen päätöksiä kohtaan, mikäli tarvetta näki. Toinen vihreä, jonka olisin suonut jäävän nykyiseenkin eduskuntaan on Jyrki J.J. Kasvi. Kasvi kuului mediaesiintymiseltään siedettävimpiin vihreisiin ja oli tarpeellinen asiantuntija sananvapauteen, internetiin ja ICT-teknologiaan perehtyneenä. Kasvi totesikin vaalien jälkeen iltauutislähetyksessä putoamisestaan eduskunnasta: "Vituttaa kuin pientä apinaa!. Kasvi tiivisti varmasti myös monen vihreän tuntemukset puolueen maailmanparannussiivessä.
Varmasti yksi syy Vihreiden romahdukseen oli sen viime vuosien politiikan keskittyminen epärealistisen ja ristiriitaisen maahanmuuttopolitiikan ajamiseen. Puolueen viime vuoden lopulla jättänyt linkolalainen Eero Paloheimo perusteli lähtöään juuri erimielisyydellään Vihreiden kannattamasta "ylimitoitetusta muuttoliikkeestä". Ehkäpä vihreä maailmaa syleilevä eliitti ei myöskään ollut muiltakaan osin maailmanloppua julistavan Paloheimon mieleen. Paloheimon mukaan "maailmanloppu ei ole tulossa vaan menossa eli me elämme sen keskellä". Vihreiden ihmisoikeusvaahtoilu intersukupuolisuuksineen ja sekoileva opportunismi sen omimmalla alueella ydinvoimapolitiikassa lienee suututtanut osan äänestäjistä. Kehottaisin Vihreitä miettimään tarkoin seuraavan neljän vuoden aikana, mitä kysymyksiä se aikoo pitää tärkeimpinä kynnyskysymyksinä seuraavissa vaaleissa. Sen olisi mielestäni valittava, aikooko se taistella feministien ja liberaalien nuorten äänistä yhdessä Vasemmistoliiton kanssa, vai alkaako se houkuttelemaan takaisin puolueesta vieraantuneita nykylinjaa konservatiivisempia luonnonystäviä.
Mikä Vihreiden maahanmuuttolinjauksissa sitten mättää? Maahanmuuttokriitikoita haastavat vihreät poliitikot ovat silloin tällöin halunneet tietää, mikä olisi halla-aholaisten mielestä sopiva määrä maahanmuuttajia. Kuitenkaan he eivät itse ole siihen kysymykseen vastanneet. Kertaakaan en ole kuullut liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa ajavien ihmisten kertovan, miten paljon Suomella on taloudelliset resurssit ja huoltosuhde huomioon ottaen varaa vastaanottaa esimerkiksi humanitaarisia maahanmuuttajia. Mielestäni on edesvastuutonta ajaa menoja lisääviä ideologioita, jos ei pysty kertomaan mihin Suomella on varaa. Ei kai sentään miljardiin humanitaariseen maahanmuuttajaan? Tai edes miljoonaan? Kun valtion kassa on tyhjä, on turha puhua siitä, että kaikenlainen maahanmuutto on voimavara ja rikkaus. Monikulttuurisuuden nimeen vannova "suvaitsevaisto" ei myöskää koskaan kerro, mitä Suomessa ollaan tekemässä niin olennaisesti toisin kuin muualla Euroopassa, että muissa maissa yleistynyt ghettoutuminen ja nuorten muslimimiesten radikalisoituminen ei tapahdu täällä; kaikki kun päinvastoin viittaa siihen, että täällä ollaan tekemässä juuri ne virheet, jotka muuallakin.
Vihreiden nettisivuilta löytyy mm. seuraavanlaisia virkkeitä, joista käy ilmi, että piikki on aina auki, kun on kyse maahanmuutosta:
"Maahanmuuttajille on räätälöitävä lisää erikoiskursseja ja tutkintoja, joilla he voivat hankkia tarvitsemansa lisäpätevyyden Suomen oloihin. Eri tasoista kieliopetusta tulee olla tarjolla nykyistä enemmän."
Onneksi ei maksa mitään.
"Peruspalveluissa, esimerkiksi terveyskeskuksissa ja päiväkodeissa, on otettava huomioon eri kulttuuritaustoista tulevien ihmisten – naisten ja miesten, lasten ja vanhusten – erityistarpeet."
Suomalaiset vanhukset makaavat paskavaipoissaan koko päivänkin, kun kunnilla ei ole varaa pitää laitoksissa tarpeeksi henkilökuntaa. Maahanmuuttajien erityistarpeisiin riittää rahaa?
"Maahanmuuttajien saatavilla tulee olla kunnolliset, keskitetyt, eri hallinnonaloja yhdistävät neuvontapalvelut."
Kas kun kantaväestöllä ei ole!
"Suomen on kannettava vastuunsa maailman pakolaisista ja tarjottava turvapaikka nykyistä useammalle. Pakolaiskiintiöitä on nostettava selvästi nykytasosta. Perheiden yhdistäminen tulee tapahtua mahdollisimman nopeasti. On kunnioitettava ihmisen oikeutta perustaa perhe Suomessa sekä ennen maahanmuuttoa alkanutta perhe-elämää."
Onneksi meillä ei ole mitään tärkeämpää, mihin niukkoja resursseja sijoittaa.
Uskontojen tasaveroisuutta julistava Vihreät kertoo nettisivuillaan seuraavaa:
"Maailmankatsomuksen ja uskonnon vapautta on puolustettava, monikulttuurisessa yhteiskunnassa valtion tulee kohdella kaikkia uskonnollisia yhteisöjä tasaveroisesti ja valtion erityissuhde kahteen uskonnolliseen yhdyskuntaan on lopetettava."
Mutta, mutta. Sitten lipsahtaa seuraavanlainen kummajainen:
"Maahanmuuttajilla on oikeus oman kielen ja kulttuurin säilyttämiseen. Meidän on huolehdittava siitä, että uusilla tulijoilla on esimerkiksi tiloja, joissa kohdata ja harjoittaa omaa uskontoa."
Hetkinen. Eihän sen näin pitänyt mennä. Eihän yhteiskunnalle pitänyt kuulua minkään uskonnon rahoittaminen ja tilojen järjestäminen.
Juuri edellä mainittujen lauseiden sisältämä positiivisen erityiskohtelun malli maahanmuuttajia kohtaan saa monen suomalaisen tuntemaan itsensä alati supistuvien ja huononevien peruspalveluiden äärellä toisen luokan kansalaiseksi. Silloin viha saattaa perusteettomasti syttyä maahanmuuttajia kohtaan sen sijaan, että järjestelmän eriarvoistavasta kohtelusta syytettäisiin sen luojia eli poliitikkoja. Tiivistettynä syynä vihreän politiikan epäonnistumiselle voitaneen pitää sen karkaamista realismin ulkopuolelle. Johtuneeko se siitä, että harva Vihreiden kansanedustaja asuu humanitaaristen maahanmuuttajien arkea lähellä kuntien vuokrakasarmeissa tai että toimeentulotukivaikeuksissa kansalainen ei heti jaksa kiinnostua sukupuolineutraalista avioliitosta. Kuvaavaa on, että kun Saksa, Ranska ja Iso-Britannia ovat alkaneet myöntää monikulttuurisuuden ja maahanmuuttajien integraation epäonnistuneen kohdallaan, Suomen Vihreät julistavat meille vapautuksen teologiaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti