Kaikki tuntevat sanonnan "historia toistaa itseään", mutta hyvin harvat näyttävät oikeasti oppivan tuosta sanonnasta. Euroopan unionista on muodostunut etuoikeutettujen ja hyväosaisten eurooppalaisten yksityishenkilöiden ja suuryritysten edunvalvontakoneisto, joka tarvitsee jäsenmaita rahoittamaan mässäyksensä ja juominkinsa sekä byrokraattisen toimimattoman mammutin, europarlamentin.
Rooman valtakunnassa kansalaiset jakautuivat kahteen yhteiskuntaluokkaan, perinnöllisesti etuoikeutettuihin patriiseihin ja alempiarvoisiin plebeijeihin. Muodollisen tasavallan senaattia hallitsivat patriisisuvut plebeijien joutuessa tyytymään kansantribuunin virkaan, jonka kautta he pystyivät vaikuttamaan veto -oikeudella senaatin päätöksiin. Euroopan unionissa roomalaista senaattia vastaavat ministerineuvosto ja komissio, jonka komissaareja ei valita vaaleilla, vaan jäsenmaiden hallitusten toimesta kabinettipolitikoinnin jälkeen: valituksi tulee silloin tietenkin vain EU-aatteen uskollisimmat ja nöyrimmät kannattajat. Euroopan parlamentin voi katsoa vastaavan kansantribuunia, johon unionin jäsenmaiden kansalaiset voivat äänestää edustajansa. EU.n todelliset vallankäyttäjät tiedostavat sen, että parlamenttiin saattaa kansanvallan myötä tulla edustajia kuten Timo Soini, jotka eivät mukisematta niele komissiossa valmisteltuja päätöksiä: siksi EU:ssa solmittavat sopimukset äänestetään yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes tulee komissiolle mieluinen tulos. EU:ssa päätöksentekoa leimaa poliittisen opposition puute sekä komission ja ministerineuvoston ylemmyydentunne kansalaisten valitsemia parlamentaarikkoja kohtaan.
Luhistuvien valtakuntien kehityspolulla on usein samankaltaisuuksia: eliitin ja kansalaisten enemmistön suuret tuloerot, vallan keskittyminen sekä hallitsijoiden ylenkatse ja väkivaltainen suhtautuminen kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisvaatimukseen. Jokin tai kaikki näistä seikoista on vaikuttanut mm. Rooman valtakunnan tuhoon, Ranskan vallankumoukseen, Nicolae Ceausescun kohtaloon Romaniassa ja viimeisimmäksi vallanvaihtoon Tunisiassa, Egyptissä ja Libyassa. Euroopan unioni ei ainakaan laajentumishalussaan ole huomioinut Rooman valtakunnan hajoamisen yhdeksi syyksi mainittua liian suureksi paisumista, jonka seurauksena valtion hallitseminen vaikeutui ja etninen moninaisuus alensi varmasti kansan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Havitellessaan Turkkia unionin jäseneksi poliitikot eivät tunnu pelkäävän sitä, että Turkista tulisi samalla myös EU:n suurimpia vallankäyttäjiä, ainakin väkimääränsä perusteella. Siis maasta, joka on lailla kieltänyt kansalaisiltaan maansa politiikan ja historian arvostelun! Olisivatko ranskalaiset ja britit omanarvontuntoisina kansoina valmiita todella siihen, että Turkki sanelisi heille politiikan suunnan? Turkin väkinäinen liittyminen unioniin johtaisi varmasti Iso-Britannian tai Ranskan unionista eroamisen partaalle; britit kun eivät tähänkään asti ole olleet niitä innokkaimmin EU:iin sitoutuneita.
Talousliberalismiin sitoutunut EU näyttää voimattomalta taistelussa työpaikkojen säilyttämiseksi Euroopassa. Miten me voisimme kilpailla tuotantokustannuksilla maiden kanssa, joissa työntekijöillä ei ole mitään muita oikeuksia kuin tehdä 15-tuntisia päiviä mukisematta? Aasiaan tuotantoaan siirtäneet länsimaiset yritykset ovat vieneet noille orjamarkkinoille myös Euroopassa valtioiden tukirahoituksella synnytetyn korkean osaamisen, joten Euroopan on turha toivoa edes tuotekehityksen säilyvän täällä laajamittaisena. Olen haistavinani todellisen syyn suuryritysten ja elinkeinoelämän lobbaamalle laajalle maahanmuutolle: ylimystö tarvitsee orjansa - kuten Roomassa -, jotta voisi elää leveää elämää. Euroopassa on huomattu, että kun teollisuus valuu vääjäämättä alempien tuotantokustannusten perässä ulkomaille, on tuotava halpatyöntekijät tänne: sillä saadaan myös eurooppalaiset työttömät kilpailemaan maahanmuuttajien kanssa siitä, kuka tekee työt halvimmalla. Tässä pelissä yritysmaailmaa ei kiinnosta se, tulevatko työntekijät elämään köyhyydessä tai luodaanko Eurooppaan Yhdysvalloista tuttu työtätekevien köyhien luokka. Tällaisesta trendistä on viitteitä jo Suomessa. Esimerkiksi palveluiden matalapalkka-aloilla monet yritykset perustelevat muodollisesti työntekijöiden houkuttelemista ulkomailta sillä, että suomalaisia eivät kiinnosta kyseiset tehtävät. Tämä ei kuitenkaan ole aivan koko totuus. Nämä yritykset eivät oikeasti edes halua palkkalistoilleen suomalaisia työntekijöitä, jotka todennäköisemmin osaavat lukea työehtosopimuksen ja uskaltavat vaatia sen, mikä heille kuuluu.
Olen omakohtaisesti todistanut, kuinka eräs suuri kiinteistöpalvelualan yritys jatkuvasti huijasi ja venkoili palkanmaksussa sekä suomalaisten että maahanmuuttajien kohdalla. Vuodesta ja palkkanauhasta toiseen puuttuvia palkkoja perusteltiin inhimillisillä erehdyksillä. Maahanmuuttajien kohdalla yritys varmasti nettosi satoja tuhansia ylimääräistä voittoa pelkästään "virheillä", sillä puutteellinen kielitaito estää monia työntekijöitä tutustumasta oikeuksiinsa. Sama yritys tuotatti Kiinasta 100 työntekijää paikkaamaan työntekijäpulaa. Ei mennyt kovin pitkään, kun yritys komeili Helsingin sanomissa kiinalaisten työntekijöiden pompottelun, ala-arvoisen kohtelun ja huijaamisen vuoksi. Lisäksi yritys sai negatiivista huomiota paikallislehdessä yritettyään soveltaa hotellin kerroshoitotyössä urakkapalkkausta vähentämällä 15 minuutin palkan jokaisesta tekemättömästä huoneesta, mikä työntekijältä jäi työnantajan antamasta määrästä tekemättä - työntekijästä riippumattomista syistä. Itse todistin erään guinealaisen työntekijän huijaamisyritystä: Hänen kahden viikon nettopalkasta, joka oli noin 500 euroa - siis täydestä työpäivästä! -, puuttui 200 euroa, eikä sille löytynyt selitystä. Neuvottuani guinealaista ottamaan yhteyttä palkanlaskijaan yhtiö lisäsi puuttuvan 200 euroa, mutta vasta seuraavaan palkkaan. Sitä seuraavasta tilistä tuo 200 euroa oli taas vähennetty, koska palkanlaskija oli muka luullut summaa palkkaennakoksi! Tällaisia työmarkkinoitako EU:ssa halutaan edistää mm. rakennus-, ravintola- ja siivousalalla?
Muun muassa Timo Soini on sanonut, että EU tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa ja että rahaliitolle heitetään hyvästit siinä vaiheessa, kun Saksa kyllästyy maksajan rooliin. On vaikea olla eri mieltä, kun katsoo EU:n jatkuvasti rikkovan omia rahaliittosääntöjään ja jäsenmaat kiukuttelevat, kun lainoitushaluja tuhlaajapojan elämälle ei kaikilta löydy: (http://yle.fi/uutiset/teemat/vaalit_2011/2011/04/suomea_pidetaan_aarikonservatiivisena_portugalissa_2533772.html)
Rooman valtakunnassa kansalaiset jakautuivat kahteen yhteiskuntaluokkaan, perinnöllisesti etuoikeutettuihin patriiseihin ja alempiarvoisiin plebeijeihin. Muodollisen tasavallan senaattia hallitsivat patriisisuvut plebeijien joutuessa tyytymään kansantribuunin virkaan, jonka kautta he pystyivät vaikuttamaan veto -oikeudella senaatin päätöksiin. Euroopan unionissa roomalaista senaattia vastaavat ministerineuvosto ja komissio, jonka komissaareja ei valita vaaleilla, vaan jäsenmaiden hallitusten toimesta kabinettipolitikoinnin jälkeen: valituksi tulee silloin tietenkin vain EU-aatteen uskollisimmat ja nöyrimmät kannattajat. Euroopan parlamentin voi katsoa vastaavan kansantribuunia, johon unionin jäsenmaiden kansalaiset voivat äänestää edustajansa. EU.n todelliset vallankäyttäjät tiedostavat sen, että parlamenttiin saattaa kansanvallan myötä tulla edustajia kuten Timo Soini, jotka eivät mukisematta niele komissiossa valmisteltuja päätöksiä: siksi EU:ssa solmittavat sopimukset äänestetään yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes tulee komissiolle mieluinen tulos. EU:ssa päätöksentekoa leimaa poliittisen opposition puute sekä komission ja ministerineuvoston ylemmyydentunne kansalaisten valitsemia parlamentaarikkoja kohtaan.
Luhistuvien valtakuntien kehityspolulla on usein samankaltaisuuksia: eliitin ja kansalaisten enemmistön suuret tuloerot, vallan keskittyminen sekä hallitsijoiden ylenkatse ja väkivaltainen suhtautuminen kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisvaatimukseen. Jokin tai kaikki näistä seikoista on vaikuttanut mm. Rooman valtakunnan tuhoon, Ranskan vallankumoukseen, Nicolae Ceausescun kohtaloon Romaniassa ja viimeisimmäksi vallanvaihtoon Tunisiassa, Egyptissä ja Libyassa. Euroopan unioni ei ainakaan laajentumishalussaan ole huomioinut Rooman valtakunnan hajoamisen yhdeksi syyksi mainittua liian suureksi paisumista, jonka seurauksena valtion hallitseminen vaikeutui ja etninen moninaisuus alensi varmasti kansan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Havitellessaan Turkkia unionin jäseneksi poliitikot eivät tunnu pelkäävän sitä, että Turkista tulisi samalla myös EU:n suurimpia vallankäyttäjiä, ainakin väkimääränsä perusteella. Siis maasta, joka on lailla kieltänyt kansalaisiltaan maansa politiikan ja historian arvostelun! Olisivatko ranskalaiset ja britit omanarvontuntoisina kansoina valmiita todella siihen, että Turkki sanelisi heille politiikan suunnan? Turkin väkinäinen liittyminen unioniin johtaisi varmasti Iso-Britannian tai Ranskan unionista eroamisen partaalle; britit kun eivät tähänkään asti ole olleet niitä innokkaimmin EU:iin sitoutuneita.
Talousliberalismiin sitoutunut EU näyttää voimattomalta taistelussa työpaikkojen säilyttämiseksi Euroopassa. Miten me voisimme kilpailla tuotantokustannuksilla maiden kanssa, joissa työntekijöillä ei ole mitään muita oikeuksia kuin tehdä 15-tuntisia päiviä mukisematta? Aasiaan tuotantoaan siirtäneet länsimaiset yritykset ovat vieneet noille orjamarkkinoille myös Euroopassa valtioiden tukirahoituksella synnytetyn korkean osaamisen, joten Euroopan on turha toivoa edes tuotekehityksen säilyvän täällä laajamittaisena. Olen haistavinani todellisen syyn suuryritysten ja elinkeinoelämän lobbaamalle laajalle maahanmuutolle: ylimystö tarvitsee orjansa - kuten Roomassa -, jotta voisi elää leveää elämää. Euroopassa on huomattu, että kun teollisuus valuu vääjäämättä alempien tuotantokustannusten perässä ulkomaille, on tuotava halpatyöntekijät tänne: sillä saadaan myös eurooppalaiset työttömät kilpailemaan maahanmuuttajien kanssa siitä, kuka tekee työt halvimmalla. Tässä pelissä yritysmaailmaa ei kiinnosta se, tulevatko työntekijät elämään köyhyydessä tai luodaanko Eurooppaan Yhdysvalloista tuttu työtätekevien köyhien luokka. Tällaisesta trendistä on viitteitä jo Suomessa. Esimerkiksi palveluiden matalapalkka-aloilla monet yritykset perustelevat muodollisesti työntekijöiden houkuttelemista ulkomailta sillä, että suomalaisia eivät kiinnosta kyseiset tehtävät. Tämä ei kuitenkaan ole aivan koko totuus. Nämä yritykset eivät oikeasti edes halua palkkalistoilleen suomalaisia työntekijöitä, jotka todennäköisemmin osaavat lukea työehtosopimuksen ja uskaltavat vaatia sen, mikä heille kuuluu.
Olen omakohtaisesti todistanut, kuinka eräs suuri kiinteistöpalvelualan yritys jatkuvasti huijasi ja venkoili palkanmaksussa sekä suomalaisten että maahanmuuttajien kohdalla. Vuodesta ja palkkanauhasta toiseen puuttuvia palkkoja perusteltiin inhimillisillä erehdyksillä. Maahanmuuttajien kohdalla yritys varmasti nettosi satoja tuhansia ylimääräistä voittoa pelkästään "virheillä", sillä puutteellinen kielitaito estää monia työntekijöitä tutustumasta oikeuksiinsa. Sama yritys tuotatti Kiinasta 100 työntekijää paikkaamaan työntekijäpulaa. Ei mennyt kovin pitkään, kun yritys komeili Helsingin sanomissa kiinalaisten työntekijöiden pompottelun, ala-arvoisen kohtelun ja huijaamisen vuoksi. Lisäksi yritys sai negatiivista huomiota paikallislehdessä yritettyään soveltaa hotellin kerroshoitotyössä urakkapalkkausta vähentämällä 15 minuutin palkan jokaisesta tekemättömästä huoneesta, mikä työntekijältä jäi työnantajan antamasta määrästä tekemättä - työntekijästä riippumattomista syistä. Itse todistin erään guinealaisen työntekijän huijaamisyritystä: Hänen kahden viikon nettopalkasta, joka oli noin 500 euroa - siis täydestä työpäivästä! -, puuttui 200 euroa, eikä sille löytynyt selitystä. Neuvottuani guinealaista ottamaan yhteyttä palkanlaskijaan yhtiö lisäsi puuttuvan 200 euroa, mutta vasta seuraavaan palkkaan. Sitä seuraavasta tilistä tuo 200 euroa oli taas vähennetty, koska palkanlaskija oli muka luullut summaa palkkaennakoksi! Tällaisia työmarkkinoitako EU:ssa halutaan edistää mm. rakennus-, ravintola- ja siivousalalla?
Muun muassa Timo Soini on sanonut, että EU tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa ja että rahaliitolle heitetään hyvästit siinä vaiheessa, kun Saksa kyllästyy maksajan rooliin. On vaikea olla eri mieltä, kun katsoo EU:n jatkuvasti rikkovan omia rahaliittosääntöjään ja jäsenmaat kiukuttelevat, kun lainoitushaluja tuhlaajapojan elämälle ei kaikilta löydy: (http://yle.fi/uutiset/teemat/vaalit_2011/2011/04/suomea_pidetaan_aarikonservatiivisena_portugalissa_2533772.html)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti