Ei paratiisia ilman eläimiä

Franciscus Assisilainen oli aikanaan rikkaan kangaskauppiaan poika Assisin kaupungista, joka eli ylellistä elämää, mutta josta kääntymyksensä myötä tuli köyhien ja eläinten ystävä. Franciscus luopui maallisesta mammonasta ja laati häntä seuraamaan lähteneelle joukolle säännön, jonka mukaan heidän tuli elää henkilökohtaisessa sekä yhteisöllisessä köyhyydessä auttaen köyhiä, sairaita ja pitää huolta eläimistä. "Jumalan pieni köyhä", kuten Franciscusta kutsuttiin, sisällytti elämäänsä kirjaimellisesti Jeesuksen opetukset itsensä kieltämisestä sekä Jumalan tahdon toteuttamista häiritsevän maallisen omaisuuden myymisestä ja muiden palvelemiseen omistautumisesta. Franciscus Assisilainen tunnetaan parhaiten kuitenkin ehkä luonnon ja eläinten suojelijana, ja katolinen kirkko onkin julistanut hänet luonnonsuojelun suojeluspyhimykseksi, eikä valinta varmasti osunut väärään henkilöön. Pyhä Franciscus näki tässä maailmassa puhtaimman ja vilpittömimmän kauneuden olevat luonnossa sekä lapsissa: ”Niin kauan, kuin maailmassa on lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa”. Hänen mielestään paratiisiakaan ei voinut olla ilman eläimiä, laulua ja musiikkia.

Kun sanomalehdet kertovat aikuisten ihmisten syyllistyvän järjettömiin julmuuksiin lapsia tai eläimiä kohtaan, ensimmäiseksi tunnen suuren raivon ja kostonhimon kasvavan sisälläni. Raivon laskeuduttua jäljelle jää voimakas kuvotus ja suru kaikkien syyntakeettomien uhrien puolesta. Teknokraattisessa yhteiskunnassa suuri yleisö ei näe kotieläinten teurastusta ja kulkua markettien lihatiskeille, mutta se ei tarkoita, että olisimme kaikki sensitiivisiä eläinten kohtelulle tai kohtelisimme eläimiä yhtään sen paremmin kuin teurastaja, pikemmin päinvastoin. Kaupungissa lemmikkieläintään kaltoin kohteleva julma ihminen on paha, kun kotieläimen ravinnoksi saattava teurastaja ei ole. Ensimmäinen nauttii vallantunteesta ja saa helpon kohteen purkaakseen pimeää puoltaan aggressiolla,  jälkimmäinen toteuttaa samaa mitä luonnossa tapahtuu eläinten kesken eli pyörittää ravintoketjun kiertoa kivuttomammin kuin luonnossa keskimäärin. Päivittäin näemme psykopatiaan viittaavaa tunnevammaisuutta lehtien lööpeissä: kaksi aikuista puukotti 7-vuotiaan kuoliaaksi, nainen heitti koiran ja kaksi kissaa alas parvekkeelta, nainen tappoi hiiren pihviveitsellä, miehet hakkasivat opossumeja hengiltä Australiassa, teinipoika laittoi kissanrääkkäyvideon YouTubeen........ Näille tapauksille tyypillisiä piirteitä ovat oman pahuuden ja vihan purkaminen tarpeettomalla väkivallalla, siitä nautinnon saaminen ja sairas perversio tehdä se muiden läsnäollessa tai nähden. Ihminen on aina rakastanut alistaa ja kiduttaa heikompiaan; tuskin löytyy kansaa tai yhteisöä, jossa tätä ei olisi tapahtunut jossain muodossa. 2. Mooseksen kirja 2. luvun 15. jae "Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä." saa irvokkaan vastineensa tässä langenneessa maailmassa eläinrääkkäyksen sekä ympäristön saastuttamisen ja tuhoamisen myötä. Ai niin, mutta nykyäänhän kaikki uskovat vain "geenin itsekkyyteen" ja evoluution kylmään ja päämäärättömään kyytiin. Ihmekö tuo.

Erityisesti ihmisistä erakoituneille tai etäisyyttä ottaville ihmisille eläimet muodostuvat yleensä aina tärkeiksi, ja esimerkiksi lemmikin pitäminen voi täyttää miltei kokonaan toisen ihmisen paikan erakon elämässä. Kissa tai koira on vilpittömästi onnellinen saadessaan olla hoitajansa kanssa ja lemmikki täyttää hyvin esimerkiksi lapsen paikan hoivaamis- ja huolenpitoviettiä toteuttaessa. Eläimet eivät juoruile, kieroile eivätkä petä. Kiukutellessaankin lemmikki tekee sen pienen lapsen tavoin tarpeidensa ajamana: siksi se on ymmärrettävämpää kuin vaikkapa aikuisen ihmisen mielivaltainen kiukuttelu.Vaikka Fatima-kissani oli omapäinen eikä mitenkään erityisen ihmisläheinen, eikä koskaan halunnut olla sylissä, oli se silti niin rakas, että sen menettäminen kouraisee sydämestä vielä vuosien jälkeen ja siitä otettujen valokuvien katsominen on vaikeaa. Osittain lemmikin menettämisen aiheuttamasta surusta johtuen en ole halunnut ottaa toista kissaa, sillä siitäkin aikanaan luopuminen olisi niin hirveää. Masennuksen ja muun huolen keskellä harvoja onnellisuuden hetkiä koen mieluisaa musiikkia kuunnellessa tai vaikkapa luonnossa eläviä eläimiä katsellen. Variksen raakkuminenkin on korvilleni musiikkia ja tulen niiden seuraamisesta hyvälle tuulelle; älykkäitä eläimiä kun ovat. Kuvittele kesäpäivä ilman linnunlaulua, kärpästen pörinää ja puunrungonlla rapistelevaa oravaa tai järven pintaa ilman kalojen pulpahtelua ja vesimittareiden pyrähdyksiä. Kesäpäivä ilman eläimiä olisi kuin kesäpäivä Kiinassa, saastutetun erämaan keskellä.

Kaduilla näkee rähjäisiä juoppoja ja narkomaaneja, joilla on isoja, lenkkeilyä ja koulutusta omistajiltaan vaativia koiria, mutta päihdeongelmainen harvoin kykenee täyttämään säännöllisesti lemmikkinsä tarpeet, sillä eihän hän kykene huolehtimaan edes itsestään. Kaikille aggressiivisesti ärhentelevä ja piesty suurikokoinen koira on aikapommi, joka voi milloin tahansa puraista sivulliselta tai omistajaltaan naaman pois. Mielestäni lemmikkieläimen kaltoin kohtelusta voitaisiin antaa ensimmäisestä kerrasta tuntuva sakko, ja jos omistaja syyllistyy yhä laiminlyönteihin, pitäisi antaa vain ja ainoastaan ehdoton vankeurangaistus sekä elinikäinen eläintenpitokielto. Joka kohdistaa väkivaltaa ja julmuutta viatonta eläintä kohtaan, on ansainnut mielestäni - anteeksi vain - jopa ankaramman tuomion kuin aikuisia ihmisiä kohtaan väkivaltaa tehnyt, sillä useimmiten aikuiset ihmiset ovat kuintenkin syyntakeisia johonkin. Viattomuuden satuttamisesta pitää rangaista ankarammin, aivan kuten Jeesus puhui lasta kohtaan rikkoville olevan parempi, että myllynkivi ripustettaisiin näiden kaulaan ja upotettaisiin meren syvyyteen. Ihminen ei tule toimeen ilman eläimiä, mutta eläimet tulevat toimeen ilman ihmistäkin maapallollamme. Meidät on asetettu varjelemaan ja viljelemään maata sekä toimimaan kuten Franciscus Assisilainen eli auttamaan ja parantamaan ympäristöämme tarjoten samalla eläimille ja kasveille monipuoliset olosuhteet elää, mutta jos käytämme elämämme oman nautinnon ja halujen tyydyttämiseen raiskaten tieltämme ympäristön eliöineen, voimme alkaa valmistella ennen kaikkea omia hautajaisiamme. Kasvit ja eläimet ovat silloin ansainneet jotain paljon, paljon parempaa eli elämää ilman ihmistä.